Näyttelijä ja laulaja Ritva Oksanen valitsi vuoden 2009 kristilliseksi kirjaksi teoksen Pyhimyksiä ja paanukattoja. Kirja kertoo pyhimystarujen taustoista: miten ihmisestä tulee pyhimys, miten historiallisen henkilön elämäkertaan kietoutuu piirteitä vaikkapa antiikin tarinoista tai kansantaruista ja miten pyhimys alkaa vaikuttaa ihmisten arkielämässä. Jopa protestanttisessa nyky-Suomessa pyhimyksillä on sijansa: paikannimissä, etunimissä, juhlaperinteessä, vaakunoissa ja taiteessa.
Pyhimyksiä ja paanukattoja -teos esittelee lähemmin yhdeksän pyhimystä, joista kullekin on omistettu useita kirkkoja eri puolilla Suomea ja joita on hartaasti ikuistettu maalauksiin ja veistoksiin halki vuosisatojen. Rakastetuin on tietenkin Neitsyt Maria, jumalansynnyttäjä. Hyvin suosittu on myös Pyhä Henrik, joka on ainoa suomalaista alkuperää oleva pyhimys. Tosin katolinen kirkko ei ole häntä missään vaiheessa virallisesti hyväksynyt ja epäilyjä on esitetty jopa Henrikin historiallisesta taustasta. Pyhä Katariinakin poistettiin välillä pyhimyskalenterista, koska häntä epäiltiin keksityksi henkilöksi, mutta hän palasi ja toimii esimerkiksi opettajien ja kirjastonhoitajien suojeluspyhimyksenä.
Kirjan loppuun on koottu joitakin suomalaisia pyhiinvaellusreittejä ja kiertomatkoja, jotka johdattavat tutustumaan kulttuurihistoriaan pyhien seurassa. Erilaista kotiseuturetkeilyä!
Ulkoasultaan tyylikäs Pyhimyksiä ja paanukattoja pyrkii vetoamaan nykylukijaan modernilla kielenkäytöllä ja huumorilla. Kerrotaan esimerkiksi, että keskiajan ihmisellä oli facebook eli pyhien ja vaikutusvaltaisten ystävien joukko, josta saattoi valita sopivan auttajan eri vaikeuksiin ja vaivoihin. Fanittamista muistuttaa pyhimykseen liittyvien muistoesineiden ja pyhäinjäännösten kerääminen tai tämän pyhimyksen tekojen matkiminen. Pyhimystaruissa kerrotut kidutukset ja marttyyrikuolemat taas viittaavat väkivaltaviihteeseen. Tällainen reipas ote avaa uusia näkymiä, mutta voi kyllä jotakuta loukatakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti