KYRÖ, TUOMAS: Mielensäpahoittaja

Mielensäpahoittaja on monologimuotoinen novellikokoelma, joka pohjautuu Yleisradiossa vuonna 2009 esitettyyn kuunnelmasarjaan Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Antti Litja oli kuunnelmien äänenä ja on nyt cd-äänikirjan lukijana. Taitavaa näyttelijää kuunnellessa novelleihin avautuu kieltämättä aivan uusi ulottuvuus, mutta teksti naurattaa ja puhuttelee kyllä kirjasta luettunakin.

Novellien päähenkilö on noin 80-vuotias itsenäinen ja itsepäinen äijä, jonka mieli menee matalaksi milloin mistäkin: lumentulosta, rintaruokinnasta julkisilla paikoilla, uusista moottoriteistä, mainoksista ja veronpalautuksista. Ystävänpäivänkortti miniältä aiheuttaa pahaa mieltä, samaten kalkkuna jouluaterialla. Kaiken kaikkiaan päähenkilö ennättää kirjan aikana pahoittaa mielensä lähes 40 kertaa. Perustelut näille tunteille osoittautuvat kuitenkin useimmiten aivan loogisiksi ja järkeviksi.

Vaikka kirja koostuukin lyhyistä novelleista, onnistuu se silti tekemään eläväksi niin päähenkilön luonteen kuin hänen elämäntarinansa. Vanhus yksinään omassa talossaan, vaimo dementoituneena hoitokodissa, lapset perheineen maailmalla ja paras ystävä kuollut. Miehen fysiikka alkaa pettää, mutta henki on vireä ja vahva eikä siedä holhoamista. Tässä tuleekin väistämättä kahnausta yhteiskunnan kanssa ja mielipahaa. Kuitenkaan mies ei vaadi mitään tavatonta, vaan nimenomaan ihan tavallinen riittää.

Kirjan novellit alkavat (miltei aina) sanoilla ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun” ja jatkuvat sitten odottamattomilla väitteillä. Samaten toistuvat ilmaisut ”kyllä en” ja ”kyllä ei”, esimerkiksi näin: ”Kyllä en vastusta kehitystä, mutta tyhmyyttä aina, ja liian helpoksi tekeminen on tyhmyyksistä suurinta.” Monet kohtaukset ovat lakonisesta kielestään huolimatta (tai juuri siksi) vastustamattoman koomisia, mainittakoon vaikka uudenlaiseen hanaan tutustuminen junan vessassa.