NICOLL, ANDREW: Rouva Agathen rakkaus

Skotlantilaisen Andrew Nicollin esikoisteos Rouva Agathen rakkaus valittiin Skotlannissa vuoden 2008 parhaaksi romaaniksi ja se nousi aikamoiseksi menestykseksi muuallakin maailmassa. Kirjan viehätys piilee paljolti siinä, että sitä on mahdotonta lokeroida. Alku muistuttaa surrealistista satua, sitten seuraa vanhanaikaisen haikea rakkaustarina ja lopuksi siirrytään synkkään mysteeriin. Kaikkia tekstin yksityiskohtia ei välttämättä noteeraakaan. Esimerkiksi paikannimet ovat jostain syystä kielitieteellisiä termejä: Dot (= piste), Umlaut (= äänteenmukautus), Dash (= ajatusviiva)…

Rouva Agathen rakkaus leijuu ajan ja paikan tuolla puolen. Kuvauksen perusteella se sijoittuu Baltian saarelle vaikeakulkuisen vesireitin taakse, mutta Dotin kaupunki raitiovaunuineen, hienostuneine kahviloineen ja oopperoineen muistuttaa silti vanhaa eurooppalaista kulttuurikeskusta. Kirjoituskoneet ja lankapuhelimet ovat käytössä ja postikortit kuljettavat viestejä. Elämän tahti on verkkaista ja ihmiset tuntevat toisensa. Kaikkea tarkkailee ja hallitsee parrakas naispyhimys Walpurnia. Paratiisista ei kuitenkaan ole kyse, vaan pimeä puoli löytyy täältäkin.

Dotin pormestari Tibo Krovic, jota oikeudenmukaisuutensa vuoksi kutsutaan hyväksi, rakastaa tulisesti uhkeaa sihteeriään Agathe Stopakia. Hän joutuu kuitenkin salaamaan tunteensa, sillä ihana Agathe on naimisissa. Kovin suoraviivaisesti tästä ongelmasta ei selvitä, vaan vuosia kuluu ja lopulta tarvitaan noitakonsteja ja ihmetekoja.

Rouva Agathen rakkaus etenee tapahtumiensa puolesta paikoin melko hitaasti, mutta kuohuttaa koko ajan suuria tunteita. Nicoll hallitsee hienosti tyylivaihtelut ja oudot juonenkäänteet. Tämä kirja sopii sellaiselle, joka pitää esimerkiksi Pienestä suklaapuodista.