KALOTAY, DAPHNE: Bolšoin perhonen

Bolšoin perhonen on kanadalais-unkarilaisen Daphne Kalotayn esikoisromaani, jonka eteen on varmasti tehty paljon taustatutkimusta. Esimerkiksi elämästä Neuvostoliitossa 1940–1950-luvuilla, jolloin vainoharhainen Stalin tuhosi omaa kansaansa. Tai Bolšoin balettiseurueen kurinalaisesta uurastuksesta prameiden kulissien takana. Tai antiikkikoruista.

Kirjan keskeisin hahmo on Bolšoi-teatterin tähtiballerina Nina Revskaja, lempinimeltään Perhonen. Hän viettää vanhuuttaan Bostonissa, pyörätuolissa mutta kuitenkin itsenäisenä. Aikoinaan huippuunsa trimmattu ruumis on jäykkä ja liikkumaton, mutta kestää ankaraa kipua ilman lääkkeiden turruttavaa vaikutusta. Nina on päättänyt luovuttaa kallisarvoisen korukokoelmansa huutokaupattavaksi, mutta mikä on hänen motiivinsa? Voiko Ninan teosta tulla uusi alku paitsi hänelle itselleen myös muille asianosaisille?

Nykyhetkestä sukelletaan aina välillä menneisyyteen. Nina muistelee uraansa, ystäviään, rakkaitaan. Hän oli tähtitason taiteilijana oikeutettu saamaan hieman tavallista enemmän vapautta ja mukavuuksia, mutta joutui silti asumaan epämukavasti ja ankeasti vihamielisen anoppinsa olohuoneessa. Hän yritti keskittyä vain työhönsä ja sulkea silmänsä ympäröivältä todellisuudelta, mutta lopulta hänenkin oli tunnustettava ja nähtävä urkinta, pelko, mielivaltaisuus, pahantahtoisuus ja petollisuus. Mutta käsittikö hän jotain myös väärin?

Kalotay siirtyy joustavasti näkökulmasta ja aikatasosta toiseen ja heittää lukijalle täkyjä pitkin matkaa. Hän vihjailee johonkin kiinnostavaan asiaan, mutta jatkaa aiheesta vasta pitkän ajan kuluttua (kun lukija on miltei unohtanut koko yksityiskohdan). Loppuratkaisu on hieman yllättävä, mutta perusteltu. Suurimmalta osalta letkeää kerrontaa, vain paikoin tarina jää hieman junnaamaan.