EUGENIDES, JEFFREY: Naimapuuhia

Jeffrey Eugenides (s. 1960) julkaisee teoksia harvakseltaan, mutta ne ovat aina tapauksia. Esikoisteos Virgin Suicides oli pohjana Sofia Coppolan käsikirjoittamaan ja ohjaamaan elokuvaan ja seuraava romaani Middlesex voitti Pulitzer-palkinnon vuonna 2002. Uusin teos Naimapuuhia sijoittuu 1980-luvun alkupuolen amerikkalaiseen Brownin eliittiyliopistoon, missä Eugenides itsekin on opiskellut. Vuoron perään syvennytään kolmen nuoren opiskelijan elämänvaiheisiin, ajatuksiin ja keskinäisiin suhteisiin. Lukijan uteliaisuutta pidetään yllä vihjailemalla tulevaan, vaikka todellista ratkaisua saakin odottaa ihan viimeiseen lauseeseen saakka.

Madeline on kaunis ja lahjakas opiskelijatyttö, joka rakastaa Jane Austenia, George Eliotia ja romantiikan ajan kirjallisuutta yleensäkin. Akateemisessa perheessä Madelinelta odotetaan ilman muuta yliopistouraa, mutta tytön hullaantuminen opiskelijatoveriin näyttää mullistavan kaiken. Leonard on toki komea ja älykäs, mutta hän on työväenluokkaa ja muutenkin epäilyttävä. Madelinen vanhempien yritys puuttua peliin saattaa kuitenkin yllyttää nuoria liian hätäisiin ratkaisuihin. Madeline kehittyy tarinan edetessä itsekeskeisestä ja lapsekkaasta tytöstä vastuuntuntoiseksi naiseksi, mutta miten pitkälle hänen uhrautuvaisuutensa riittää? Ja miten pitkälle sen ylipäätään pitäisi riittää?

Leonard joutui lapsena kasvamaan ilman isää ja käytännössä ilman äitiäkin, mikä myöhemmässä elämässä näkyy huonommuudentunteena. Mielenterveyshäiriön ensimmäisiä oireita ei koululaisessa vielä tunnistettu, vaan hoitokierre ja lääkitys alkavat vasta Leonardin opiskeluaikana. Hoidettuna sairaus pysyy kurissa, mutta Leonard tuntee itsensä inhottavan tylsistyneeksi. Hän kaipaa maanisen vaiheen säkenöintiä ja voimaa ja unohtaa masennusvaiheen hirvittävän lamaannuksen, joka johtaa pahimmillaan itsetuhoisuuteen. Loistava ura biologina jäänee sairauden vuoksi unelmaksi, entäpä avioliitto?

Mitchell on keskiluokkaisesta perheestä. Hän on lempeä mietiskelijä, joka hakee uskonnosta sisältöä elämään. Tosin Äiti Teresan kaltainen uhrautuvaisuus taitaa olla hänelle liikaa… Hän rakastaa Madelinea pyyteettömästi ja alati toivoen. Miten käy, voittaako uskollisuus?

Kolmiodraama on vain osa kirjan sisällöstä ja annista. On miltei luentomaisia jaksoja kirjallisuudesta, filosofiasta, uskonnoista, sairauksista, seksistä – ja hiivasta. Maailmalla matkustetaan ja nähdään amerikkalaisnuoren silmin niin Ranskaa ja Kreikkaa kuin Intiaakin. Henkilöitä luonnehditaan esimerkiksi puhetyylin avulla tarkkanäköisesti, humoristisesti ja välillä jopa hieman ilkeästi. Kaikista aineksista syntyy viihdyttävä ja yllättävän vetävä romaani, jonka perimmäinen sanoma taitaa olla se, että naimapuuhia on harrastettu aina. Antiikin draanat, Shakespearen näytelmät ja viktoriaaniset romaanit kertovat kaikki ikuisen rakkauden kaipuusta ja järjen ja tunteen taistelusta.

P.S. Onko tällaisia yliopistokursseja todella olemassa: "Kysyvillä mielin: Kosinnat ja feminiinin (tarkoin rajattu) vaikutuspiiri”?