OBREHT, TÉA: Tiikerin vaimo

Téa Obreht syntyi Belgradissa vuonna 1985. Seitsenvuotiaana hän pakeni Jugoslavian hajoamissotien jaloista Kyprokselle ja sieltä edelleen Egyptin kautta Yhdysvaltoihin. Vuonna 2011 Obreht voitti kaikkien aikojen nuorimpana kirjailijana arvostetun Orange-palkinnon esikoisromaanillaan Tiikerin vaimo.

Kirjan kertoja on Natalia, nuori lääkäri joka yrittää auttaa sodan seurauksista kärsiviä lapsia. Rokotusmatkalla rajan köyhemmälle puolelle hän saa tiedon isoisänsä kuolemasta. Isoisä on ollut lääkäri, joka on menettänyt poliittisista syistä lupakirjansa, mutta on silti maksutta ja oman vakavan sairautensa unohtaen hoitanut kaikkia apua tarvitsevia. Nyt hän on menehtynyt jossain tuntemattomassa paikassa kaukana kotoaan.

Natalia on tiennyt isoisänsä sairaudesta, mutta puoliksi tiedostamattaan työntänyt sen mielestään. Rokotusmatka on täynnä vastoinkäymisiä, hankaluuksia ja viivytyksiä, joten Natalialla on aikaa muistella isoisäänsä ja isoisän kertomuksia merkillisistä sattumuksista elämän varrelta. Yksi tarina käsittelee miestä, joka rangaistuksena rikkeistään on muuttunut kuolemattomaksi. Toinen kertoo kuuromykästä naisesta, joka ystävystyy eläintarhasta karanneen tiikerin kanssa ja suojelee sitä metsästäjiltä. Naisen tarinaan liittyy muita elämänkohtaloita, jotka käydään tarkasti läpi ja jotka selittävät tapahtumia ainakin jossain määrin. Paljon jää kuitenkin lukijan tulkittavaksi, kirjailija ei suinkaan kerro lopullista totuutta.

Obrehtin kirjassa on kansantarinoiden henkeä, ajattomuutta ja unenomaisuutta., mutta myös piilevää julmuutta. Kirja ei käsittele juurikaan itse sotatapahtumia, vaan sodan vaikutuksia ihmisen mieleen. Ennen sopuisasti yhdessä eläneet naapurukset ovat nyt uskonnollisista tai poliittisista syistä toisiaan vastaan. Vääränlainen sukunimi tai puhetapa voi jossakin tilanteessa käydä ihmiselle kohtalokkaaksi. Etenkin syrjäseuduilla erilaisuus herättää miltei taikauskoista kauhua, jolloin ihmiset joukkohysterian vallassa uskovat mitä vain ja tekevät mitä järjettömimpiä tekoja.

Natalian matka toimii kirjassa kehyskertomuksena ja pääosan ottaa isoisä tarinoineen. Hieman enemmän olisi voinut nykyhetkestäkin kertoa, niin värikkäitä hahmoja Natalian lähipiirissä liikkuu (esimerkiksi pippurinen isoäiti).