VALA, VERA: Kuolema sypressin varjossa

Kuolema sypressin varjossa –teoksen kirjoittaja on entinen lentoemäntä ja Aku Ankka –taskukirjojen kääntäjä, joka käyttää taiteilijanimeä Vera Vala. Hänen tarkoituksenaan on kirjoittaa kokonainen sarja Italiaan sijoittuvia Arianna de Bellis tutkii –dekkareita. Maa on kirjailijalle tuttu, sillä hän asunut siellä viisitoista vuotta ja perustanut perheen italialaisen miehen kanssa. Sankarittarestaan Vala on tehnyt italialais-suomalaisen eli Ariannan isä on italialainen ja äiti suomalainen.

Arianna on contessa, nuorena leskeksi jäänyt seurapiirirouva, joka aikansa kuluksi ja murhettaan häivyttääkseen alkaa tutkia paremmissa piireissä tapahtuvia rikoksia. Apunaan hänellä on pikkuserkku Ermes ja homoseksuaali Angelo sekä lukuisia korkean tahon virkamiehiä ulkoministeriä myöten. Komeista ulkonaisista puitteista huolimatta Arianna on kutakuinkin jalat maassa pitävä ihminen, melkoisen sisukas ja rohkea. Särön siloisuuteen tuo menneisyys, josta on mystisesti hukassa kolme vuotta. Mitä Arianna silloin teki ja kenen kanssa? Hetkittäiset muistikuvat il Lupo –nimisestä miehestä tuntuvat vaarallisilta.

Ariannaa on pyydetty avuksi Tolfan pikkukylään. Merkittävän suvun amerikkalaissyntyinen miniä Lily on surmattu, mutta murhaajaa ei ole löydetty – ehkei kovin innokkaasti haettukaan. Kaunis ja määrätietoinen Lily on kylässä leimattu viettelijättäreksi ja aviorikkojaksi, jolla on enemmän vihamiehiä kuin ystäviä. Ariannan tutkimukset paljastavat joka taholta hirvittävää kateutta, kostonjanoa ja murskaantuneita toiveita. Jännitys kiristyy, kun Ariannankin henkeä uhataan.

Kirja on kepeä ja hienostunut. Se ei pyri syvällisyyteen, vaan tarjoaa lukijalle pienen pakohetken arjesta ja levollisen mielen vielä lukemistuokion jälkeenkin. Nautintoa saa myös ruokakuvauksista, jotka ovat niin tarkkoja, että niiden avulla hyvinkin voisi tehdä jotain aitoitalialaista herkkua. Ruoantuoksu leijailee kirjan sivuilla muiden tuoksujen joukossa ja hajuaistin lisäksi vedotaan muihin aisteihin. Tätä kustantaja lienee tarkoittanut puhuessaan ”aistikkaasta” kirjasta? Mielenkiintoinen ja hyvä oivallus on ollut laittaa lukujen loppuun keskeisten henkilöiden ajatuksia. Onko joku näistä henkilöistä murhaaja?

Huumoria on etenkin henkilöiden välisissä sanailuissa:

- Miehet ovat paskoja, Angelo aloitti.

- Sinua lukuun ottamatta, Arianna muistutti. – Mitä on tapahtunut?

- Kyllä minä tiesin, ettei Marcon hissi kulje yläkerroksiin saakka, mutta että se älypää on mennyt iskemään itselleen newjerseyläisen stripparin ja päättänyt tuoda toyboyn mukanaan Romaan on jo liikaa. Minä olen sentään Brooklynista.

PS. Tässä kirjassa on todella kaunis ja tunnelmallinen kansi.