En todellakaan pyytänyt paljon; ihan vain pienen tuulenpuuskan ja lumouksen, niin kuin hymyn ilmassa, joka tuo mukanaan siitepölyn ja mausteiden ja piparkakkujen etäisen tuoksun. En minä oikeastaan muuta halunnut kuin pyyhkäistä pilvet kesätaivaalta, tuoda muiden paikkojen tuoksut omaan kolkkaani maailmassa.
Tuuli tuo kirjeen haudan takaa. Viannea pyydetään palaamaan Lansquenetin kylään, viemään kukkia ystävän haudalle ja poimimaan persikoita. Sekä auttamaan, jos kylässä on ongelmia. Tosiasiassa kylässä eletään lähes sotatilassa. Niiden kahdeksan vuoden aikana, jotka Vianne on ollut poissa, on kylään syntynyt suuri ja järjestäytynyt muslimiyhteisö. Fundamentalismi on siellä voittanut alaa ja välit katoliseen kantaväestöön ovat kiristyneet. Entiseen suklaapuotiin perustettu muslimityttöjen koulu on poltettu ja epäiltynä on Viannen vanha kiistakumppani, kirkkoherra Francis Reynard. Toisaalta kummassakin yhteisössä suhtaudutaan epäillen koulun perustajaan, niqabin taakse kätkeytyvään salaperäiseen naiseen. Hän tuntuu levittävän ympärilleen kylmyyttä ja pimeyttä, mutta onko näin?
Kirjassa on kaksi kertojaa eli Vianne ja père Reynard. Viannen kohdalla on luvun otsikossa kuunsirppi ja Reynardin kohdalla risti, mutta kyllä heidän äänensä erottuvat toisistaan muutenkin. Reynard ei Pienessä suklaapuodissa ollut kovin sympaattinen hahmo, mutta tässä kirjassa hän yllättää myönteisesti. Vianne puolestaan noudattaa entistä tapaansa ja pyrkii murtamaan rintamalinjat ruoan avulla. Tällä kertaa hänellä on aseena suklaan lisäksi persikkahillo, jonka valmistusprosessi selostetaan hyvin tarkkaan.
Kieli, kulttuuri ja maantiede voivat olla erottava tekijä, mutta ruoan avulla pääsee ylittämään minkä tahansa rajan. Ruoan tarjoaminen on samaa kuin ystävän käden ojentaminen; kun ottaa sen vastaan, tulee hyväksytyksi kaikkein suljetuimpiinkin yhteisöihin.
Harrisin kirjoissa taikuus on läsnä. Sitä on pienissä merkeissä, ihmisten väreissä, enneunissa, ilman väreilyssä ja ennen kaikkea ruoassa. Persikoiden aikaan –teoksessa syödään esimerkiksi Viannen tekemiä räiskäleitä makkaroiden kera, persikkatorttuja ja suklaatryffeleitä sekä muslimiperheen harissa-ruusunterälehtikeittoa, kurkkumassa kypsennettyjä kikherneitä ja kookospikkuleipiä. Samalla aistitaan mausteiset ja hedelmäiset tuoksut, suitsukkeet ja kif. Kirja on lempeä ja sadunomainen, mutta se on myös rohkea kannanotto suvaitsevaisuuden puolesta.
PS. Suomalaisessa kirjassa on käytetty alkuperäistä brittiläistä kantta, joka on uskomattoman kaunis ja tunnelmallinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti