BYATT, A. S.: Ragnarök : jumalten tuho

Kustantaja: Tammi 2013

Alkuteos: Ragnarok

Suomennos: Titia Schuurman

Englantilainen Cannongate-kustantamo julkaisee sarjaa, jossa nykykirjailijat tulkitsevat ikiaikaisia myyttejä uudella tavalla. Yksi mukaan kutsutuista oli Booker-palkittu englantilainen kirjailija ja runoilija A. S. Byatt (s. 1936), jolle aihe oli heti selvä: germaaniset ja skandinaaviset jumaltarut.

Kirjan kehyskertomuksena on selvästikin omaelämäkerrallinen kuvaus laihasta kaupunkilaislapsesta, joka toisen maailmansodan aikana joutuu evakkoon maaseudulle. Tosiasiassa tuo sairaalloinen tyttö on onnekas päästessään savuisesta ja rikinkatkuisesta teräskaupungista runsaiden kukkaniittyjen ja marjoja pursuavien pensasaitojen keskelle, mutta ulkoinen paratiisi ei poista sisäistä hätää. Liekehtivätukkainen isä lentää Pohjois-Afrikan yllä eikä lapsi usko hänen enää koskaan palaavan. Jo varhain lukemaan oppinut tyttö saa käsiinsä Asgård ja jumalat –teoksen ja onnistuu sen avulla luomaan jotain järkeä oman maailmansa outoihin tapahtumiin. Pelko kuitenkin jää, sitä ei poista aikanaan saapuva rauha eikä normaaliksi palaava arki.

Lapsen mielessä sulkeutui portti. Hänen täytyisi oppia elämään arjessa, hän mietti itsekseen, kaupunkitalossa, puutarhassa, kotona, missä jälleen oli voita ja kermaa ja maukasta hunajaa. Hänen täytyisi nauttia rauhan ajasta. Mutta sulkeutuneen portin toisella puolen oli se kirkas, musta maailma, johon hän oli evakkoaikana astunut. Maailmansaarni ja sateenkaarisilta, jotka olivat näyttäneet ikuisilta mutta tuhoutuneet silmänräpäyksessä.

Lapsen ajatusten välityksellä Byatt tarjoaa vivahteikkaan ja selkeän tulkinnan jumaltaruista. Hän kuvaa maailman syntyä kaikessa monimuotoisuudessaan runollisen kauniisti ja yksityiskohtaisesti, etenkin kaikkea koossa pitävää Maailmansaarnea. Jumalat syntyvät, hallitsevat, juonittelevat ja kisailevat. He ovat voimakkaita ja mahtavia, mutta samalla ahneita, julmia ja uskomattoman typeriä. Ainoastaan Loki on älykäs, mutta hänkin vastuuton ja oikullinen. Jumalat tietävät, että sota Lokin ja hänen jälkeläistensä kanssa merkitsee kaiken olevaisen tuhoa, mutta eivät keksi keinoa sodan torjumiseksi. He kulkevat avoimin silmin ja omalla tavallaan urheasti kohti loppua. Tässä on Byattin sanoma: myös oma maailmamme on tuhoutumassa kiihtyvällä vauhdilla. Mitä teemme sen estämiseksi?

Myyttien tulkinnan lisäksi teoksessa on kirkkaan kauniita luonnonkuvauksia. Kesä pursuaa tuoksuja ja heleän aurinkoisia näkyjä. Talvi viiltää, kuihduttaa ja koettelee. Ragnarök : jumalten tuho on kaunokirjallinen teos siinä missä kulttuurihistoriallinen tutkielmakin. Teoksen lopussa on vielä Byattin essee Ajatuksia myyteistä, joka selventää kirjailijan sanomaa entisestään. Ohut kirja, mutta täyttä asiaa!

LELIC, SIMON: Tuomio

Simon Lelic (s. 1976) on liikemies ja kirjailija. Hänen koulukiusaamista käsittelevä esikoisromaaninsa Katkeamispiste julkaistiin Suomessa keväällä 2011. Lelicin kolmas romaani Tuomio oli vuonna 2012 ehdokkaana sekä Gold Dagger- että Ian Flemming Steel Dagger –palkintoihin.

Leo Curtice ryhtyy oikeusavustajaksi 12-vuotiaalle koulupojalle, joka on tappanut vuotta nuoremman tytön varsin raa’alla tavalla. Tällainen Suuri Juttu merkitsee julkisuutta ja mahdollisuutta saada lisää merkittäviä työtehtäviä, vaikka Leo yrittääkin esittää itsensä idealistisena oikeuden toteuttajana. Vähitellen hän kuitenkin huolestuu nuoresta asiakkaastaan. On vain aavistus: Danielin lapsuudessa on täytynyt tapahtua jotain todella ahdistavaa ja traumatisoivaa, persoonallisuutta muokkaavaa. Vanhemmat, opettajat ja sosiaalityöntekijät vetäytyvät vastuusta ja väittävät pahuuden asustaneen Danielissa syntymästä lähtien. Leon lisäksi harva on puolustamassa lasta, joka kieltämättä on syyllistynyt teoista hirvittävimpään. Pienen maalaiskaupungin asukkaat viranomaisia myöten uhkuvat silmitöntä vihaa. Jopa Danielin isäpuoli kiehuu raivosta. Uhkauksia satelee. Leon 15-vuotias tytär Ellie joutuu koulussa syrjinnän ja väkivallan kohteeksi. Vaimo vaatii Leoa luopumaan tehtävästä, jota pitää kunniattomana – onko Daniel muka tärkeämpi kuin oma perhe?

Ellie-tyttären katoaminen on käännekohta, joka pakottaa Leon luopumaan tehtävästään. Tässä vaiheessa hän ymmärtää paremmin ihmisten vihantunteita, koska huomaa itsekin olevansa valmis repimään kappaleiksi tyttärensä kidnappaajan ja mahdollisen murhaajan. Toisaalta hän tuntee myös pettäneensä itseensä käpertyneen lapsen, joka on viimeinkin alkanut luottaa johonkuhun aikuiseen. Eikö tälle tulevaisuuden kannalta olisi tärkeämpää saada hoitoa kuin vankilatuomio?

Lelic lisää loppuun vielä pari yllättävää käännettä, joten lukuinto pysyy yllä viimeiseen lauseeseen saakka. Tuomio on taitavasti rakennettu teos ja viileästä asiallisuudestaan huolimatta (tai juuri sen ansiosta) varsin puhutteleva. Kirjailija ei asetu kenenkään puolelle, vaan lukijan on itse tehtävä johtopäätöksensä

.

HIEKKAPELTO, KATI: Kolibri

Kati Hiekkapelto (s. 1970) asuu Hailuodossa vanhalla maatilalla miehensä, kolmen lapsensa ja suuren eläinlauman kera. Hän on koulutukseltaan erityisluokanopettaja ja on työskennellyt mm. maahanmuuttajien opettajana. Kolibri on hänen esikoisteoksensa.

Millaista on olla nuori nainen, maahanmuuttaja ja poliisi? Anna Fekete (tai unkarilaisittain Fekete Anna) tietää vastauksen. Kymmenvuotiaaksi asti hän eli Serbiassa aivan turvallisesti, vaikka unkarilaistaustainen perhe kuuluikin etniseen vähemmistöön. Sitten alkoi sota, vähemmistöjen asema heikkeni ja Anna pakeni äitinsä ja veljensä kanssa Suomeen. Hän sopeutui, menestyi koulussa, kävi armeijan ja valmistui poliisiksi. Nyt hän on kolmekymppinen ja saanut viran rikospoliisina kotikaupungissaan (Oulussa?). Työpaikalla häneen suhtaudutaan enimmäkseen hyväntahtoisen uteliaasti, mutta miksikähän esimies on määrännyt Annan pariksi sovinistisen, rasistisen ja alkoholisoituneen Eskon?

Ensimmäiseksi Anna joutuu tutkimaan juttua, jossa vaaravyöhykkeessä tuntuvat olevan lenkkeilijät. Metsästyskiväärillä ammutaan lenkkipolulla seulaksi ensin nuori nainen ja sitten perheenisä, mutta miksi? Mikä yhdistää uhreja – vai yhdistääkö mikään? Miten kolibri-tatuointi liittyy tapauksiin?

Poliisia työllistää myös hätäkeskukseen soittanut kurdityttö, joka ilmoittaa olevansa hengenvaarassa. Poliisin kuulusteluissa 17-vuotias Dijar kuitenkin selittää soiton kostoksi isälleen, joka ei päästä tyttöä liikkumaan vapaasti kaupungilla. Virallisesti poliisitutkimus päättyy siihen, mutta huolestunut Anna ryhtyy omin päin vahtimaan perhettä öisin. Ei hän saisi kuitenkaan unta, sillä mieltä painavat työasioiden lisäksi monet huolet: isoveljen sortuminen huumeisiin, kaipuu kotiseudulle Serbiaan, menneisyyden painajaiset ja terveellisistä elintavoista lipsuminen.

Kolibri on dekkari, joka kestää kansainvälisenkin vertailun. Kirja on rakennettu taitavasti, sillä aina sopivin väliajoin tapahtuu jotain kiinnostavaa. Varsinaisen kertomuksen lomaan on sijoitettu erilaisella fontilla ja tyylillä kirjoitettuja tekstinkatkelmia, jotka paljastuvat Dijarin kirjoittamiksi ja jotka valottavat tapahtumia hänen näkökulmastaan. Tarina etenee sujuvasti ja ilman notkahduksia, jännitys säilyy hyvin. Ainoastaan jotkut lopun yksityiskohdat venyttävät uskottavuuden rajoja, mutta kirjailija on ilmeisesti halunnut asiat sievästi pakettiin. Poliisin työstä Hiekkapelto tuntuu tietävän paljon ja maahanmuuttajien ongelmiin hän on tutustunut oman työnsä kautta, joten siinäkin on tavallista enemmän ulottuvuuksia. Kirjan henkilöt ovat todellisen oloisia ja kiinnostavia. Etenkin Annaan kiintyy ja hänen vaiheistaan haluaa kuulla lisää. Ilmeisesti Kolibriin saadaankin jatkoa, hienoa!

JUNGSTEDT, MARI: Vaarallinen leikki

Ruotsalainen Mari Jungstedt (s. 1962) on opiskellut taloustiedettä Uppsalassa, käynyt opettajakorkeakoulua Tukholmassa ja valmistunut toimittajaksi Sundsvallin toimittajakorkeakoulusta. Hän on työskennellyt matkaoppaana ja opettajana Ruotsissa, mallina ja tarjoilijana Yhdysvalloissa, poiminut viinirypäleitä Ranskassa ja myynyt asuntoja Madeiralla. Ruotsin televisiossa hän on toiminut sekä alueuutisissa uutisankkurina että ajankohtaisohjelman vetäjänä. Jungstedtin esikoisteos Kesän kylmyydessä ilmestyi 2003 ja on saanut tähän mennessä yhdeksän jatko-osaa. Teokset sijoittuvat Gotlantiin, jonka Jungstedt tuntee hyvin (perheen kesäasunto sijaitsee saarella). Yksi Jungstedtin teosten päähenkilöistä on alueuutisten toimittaja, joten kirjailijavoi hyödyntää tässä omakohtaisia kokemuksiaan niin televisiotyöstä kuin median ja poliisin välisistä suhteista. Vaarallinen leikki –dekkari taas pohjautuu Jungstedtin tietouteen valokuvamallin työstä.

Gotlannin (ja koko Ruotsin) kuumin uusi julkkis on yhdeksäntoistavuotias Jenny Levin, joka on noussut vauhdilla mallimaailman huipulle. Hän on luonnostaan soveliaan hoikka, kaunis ja kuvauksellinen ja vielä luonteeltaankin järkevä ja rauhallinen. Niin nuori hän kuitenkin on, että retkahtaa naistenkaatajana tunnettuun muotikuvaajaan. Sitten joku alkaa käytellä kirvestä ja pahoinpitelee ensin valokuvaajan henkihieveriin ja sitten mallitoimiston johtajan kuoliaaksi. Onko Jenny yhdistävä tekijä? Onko hän itse vaarassa?

Murhatutkimukseen limitetään kuvausta nuoresta tytöstä, jota hoidetaan anoreksiaklinikalla. Agnes käyttää kaikkia mahdollisia keinoja läikyttelystä piilottamiseen, jotta syöty ruokamäärä pysyisi mahdollisimman pienenä ja yrittää vielä liikkumalla kuluttaa loput. Agnes liittyy ilmeisesti jotenkin pahoinpitelyihin, mutta miten?

Vaarallinen leikki on taitavasti rakennettu murhamysteeri, jossa syyllistä saa arvuutella loppuun asti. Aihekin on ajankohtainen ja mielenkiintoinen eli mallimaailma, jossa glamour peittää alleen raadolliseen juonittelun ja hyväksikäytön. Kuvaus nuoren anorektikon sairastumisesta, hoidoista ja ajatuksista vaikuttaa luotettavalta ja todenmukaiselta. Henkilöistä osa on tuttuja jo sarjan aiemmista osista, joten kirjat lukenut ilahtuu saadessaan tietää lisää heidän elämästään ja ongelmistaan. Silti kirja toimii itsenäisenäkin tarinana. Taattua, hyvää Jungstedtia!

TYLER, ANNE:Jää hyvästi

Yhdysvaltalainen Anne Tyler (s. 1941) kuvaa teoksissaan arkista perhe-elämää, jossa pinnan alla kuitenkin piilee erilaisia jännitteitä. Tylerin yhdeksännessätoista romaanissa Jää hyvästi aiheena on aviopuolison kuoleman jälkeinen surutyö, josta kirjailijalla on omakohtaistakin kokemusta.

Kirjan idea on aika veikeä: kuollut vaimo ilmestyy aviomiehelle aika ajoin ja ruotii entistä elämää. Samalla lukija pääsee vähitellen erään avioliiton ytimeen.

Ulkonaisesti Aaron ja Dorothy sopivat huonosti yhteen. Aaron on Dorothya kahdeksan vuotta nuorempi ja rampuudestaan huolimatta komea mies. Dorothy on lyhyt, tanakka, tyylitön ja sosiaalisilta taidoiltaan pandakarhun tasolla. Henkisesti puolisot ovat kuitenkin samankaltaisia: älykkäitä, työkeskeisiä, itsenäisiä ja pidättyväisiä. Perhe-elämään ei kumpikaan panosta, vaan elämä jatkuu kutakuinkin samanlaisena kuin sinkulla. Onnellisia kuitenkin ollaan – vai ollaanko? Ainakin Aaron vaikuttaa Dorothyn kuoleman jälkeen täysin murtuneelta.

Dorothy oli ainutkertainen nainen. Aivan omanlaisensa. Luoja, että hän jätti jälkeensä aukon. Minusta tuntui kuin minut olisi pyyhitty pois, kuin minut olisi repäisty kahtia.

Miten Dorothy kuoli? Tyler esittää miltei farssina kadonneesta keksipaketista syttyneen riidan, jonka seurauksena Aaron menee murjottamaan makuuhuoneeseen ja Dorothy verannalle. Sitten pihan valtava tammi rojahtaa verannan päälle… Aaronin suru saattaakin olla syyllisyyttä siitä, että asioita jäi kesken ja erimielisyyksiä selvittämättä.

Kirja ei ole Tylerin parhaita, mutta viehättävä ja viisas se silti on. Se käy läpi surutyöhön liittyvää tunneskaalaa: viiltävää tuskaa, lamaannuttavaa ahdistusta, kiukkua ja syyllisyydentunnetta. Ajan myötä surun terävimmät reunat alkavat pehmentyä ja usko uuteen onneen voimistua. Tarinan kannalta ei ole merkitystä sillä, ilmaantuuko Dorothy oikeasti Aaronille vai onko kyseessä vain alitajunnan luoma harha. Opetus on se, että ihmisiin pitää kiinnittää huomiota niin kauan kuin he ovat elossa.

P.S. Alkuteoksen nimi Beginner’s Goodbye on nokkela viittaus Aaronin kustantamon tuottamaan kirjasarjaan: Aloittelijan viiniopas, Aloittelijan kuukausibudjetti, Aloittelijan koliikkivauva… Eikö ideaa olisi voinut hyödyntää suomeksikin?