KIBLER, JULIE: Matkalla kotiin

Kustantaja: Gummerus 2013
Alkuteos: Calling me home
Suomennos: Riie Heikkilä

Amerikkalaisen Julie Kiblerin esikoisromaani Matkalla kotiin tuo mieleen Kathryn Stockettin mainetta saavuttaneen teoksen Piiat, vaikka näkökulma onkin aivan toinen. Kiblerin teos on myös viihteellisempi.

Matkalla kotiin liikkuu kahdessa aikatasossa. Nykyajassa kertoja on tummaihoinen kampaaja Dorrie, joka suostuu viemään 90-vuotiaan (valkoisen) asiakkaansa ja ystävänsä Isabellen Teksasista Cincinnatiin hautajaisiin. Matka taittuu Isabellen vanhalla luksusautolla ja kestää kauan. Jotta Dorrie pysyisi vireessä, alkaa Isabelle kertoilla nuoruudestaan 1940- luvun Kentuckyssa, jossa rotuerottelu oli yhä voimissaan. Keskiluokkaiseen ja hieman nousukasmaiseen perheeseen kuulunut Isabelle rakastui syvästi taloudenhoitajan poikaan, tummaihoiseen Robertiin. Robert ei ymmärrettävistä syistä suinkaan helposti uskaltautunut suhteeseen, mutta itsepäinen Isabelle vei tahtonsa perille. Yhteistä onnea ei nuorille kuitenkaan suotu.

Kirja on viihdyttävä ja mukaansatempaava lukuromaani. Isabellen ja Robertin tarina on sen mielenkiintoisin osa, mutta Dorrienkin osuudella on merkityksensä. Hänen kokemuksensa todistavat, etteivät rotuennakkoluulot ole hävinneet vieläkään kokonaan. Ne todistavat myös, että onneen on tartuttava silloin kun se on tarjolla. Ja sen, että lämmin ystävyys voi syntyä eri-ikäisten ja eritaustaisten ihmisten välille.

Matkalla kotiin sisältää suuria tunteita, joihin lukijakin voi osallistua. Henkilöt ovat uskottavia ja tarpeeksi särmikkäitä. Isabelle ei ole pyhimys, mutta hänessä on uskollisuutta, rohkeutta ja lujuutta. Ei voi olla reagoimatta eräiden henkilöiden tietoiseen halpamaisuuteen häntä kohtaan eikä toisten hyvää tarkoittavaan juonitteluun, ei eräiden itsensä uhraavaan urheuteen. Monet juonen käänteet pystyy arvaamaan ennakolta, mutta toki yllätyksiäkin on. Kirjan loppu on itkettävä