FARAH, NURA: Aavikon tyttäret

Kustantaja: Otava 2014

Nura Farah (s. 1979) muutti Somaliasta Suomeen 13-vuotiaana, suoritti koulun hyvin arvosanoin ja kouluttautui laborantiksi. Aavikon tyttäret on hänen esikoisteoksensa ja myös ensimmäinen somalialaistaustaisen suomalaisen suomeksi kirjoittama romaani.

Aavikon tyttäret sijoittuu 1940 – 1960-lukujen Somaliaan ja kertoo kolmen sukupolven naisista paimentolaisyhteisössä. Fatima-äiti on ailahtelevainen ja katkera nainen, joka uumoilee aina ja kaikkialla pahinta ja myrkyttää negatiivisuudellaan helposti muidenkin mielet. Hän on menettänyt puolisonsa klaanien välisessä kahakassa, mutta toivoo pojastaan Abdista sankaria joka kostaa isänsä kuoleman. Tytär Khadija jää hemmotellun pojan varjoon, vaikka onkin tätä älykkäämpi ja taitavampi. Toki Fatima hyvänä hetkenä saattaa hänetkin huomioida:

Hooyo Fatima painoi oikean käden sydämelleen vasemman leikkiessä pojan kiharoilla. ”Olet minun sydämeni.” Hooyon katse siirtyi Khadijaan, joka istui vasemmalla puolella ja odotti kehuja. Lempeällä äänellä, kapeasti hymyillen Fatima sanoi: ”Sinä olet minun käteni.”

Uhmakas ja määrätietoinen Khadija murtaa erään sukupuoltaan koskevan tabun osoittautuessaan synnynnäiseksi runolaulajaksi, mutta muuten hänenkin on alistuttava naiselle määrättyyn osaan. Nuoret tytöt eivät ole kelvollisia yhteisön jäseniä ilman ympärileikkausta. Aviopuolison valitsevat vanhemmat. Avioliitossa päättää asioista mies. Khadija on miehensä Keysen toinen vaimo, mutta nuoruutensa ja kauneutensa ansiosta suosikkiasemassa. Avioliiton nurjan puolen Farah näyttää kuvaamalla Keysen ensimmäisen vaimon Luulin elämää. Luul on pahasti vammainen ja kyläläiset pitävät häntä noitana. Hän ei pysty saamaan lapsia ja on aviomiehensä hyljeksimä, kaunainen ja ilkeä. Aikanaan naiset kuitenkin ystävystyvät, mikä (yllättävää kyllä) harmittaa Keyseä. Khadijan tytär Shamsu on jo uudemman ajan lapsi ja haluaisi opiskella ja päästä seikkailemaan kaupunkiin. Vanhemmat kuitenkin murskaavat unelman: kouluja käyvät tytöt myyvät sielunsa paholaiselle ja tahraavat perheensä.  

Aavikon tyttäret koostuu enimmäkseen kronologisessa järjestyksessä esitetyistä lyhyistä tuokiokuvista. Hieman töksähtäen nuo tilanteet kuitenkin vaihtuvat ja henkilöiden tunteet ja reaktiot jäävät toisinaan vaille perusteluja. Myös toistoa on jonkin verran liikaa. Kirjan kieli on kuitenkin ilmeikästä ja lyhyet lauseet antavat kerronnalle jännittävän rytmin. Suomalaiselle lukijalle on antoisaa tutustua paimentolaisten elämään luonnon armoilla ja heidän tapoihinsa ja uskomuksiinsa. Taikausko on yhä voimissaan, vaikka islamin sääntöjä noudatetaankin. Yksi näistä säännöistä on naisen ympärileikkaus, jota Aavikon tyttärissä kuvataan yksityiskohtaisesti kuitenkaan asiaa paisuttelematta. Kirjan perusteella tajuaa paremmin sitä, miten paljon ympärileikkaus ihmisille merkitsee - Khadijakin saa sen omasta vaatimuksestaan, vaikka vanha kyläpäällikkö yrittää toppuutella ja siirtää toimenpidettä hieman myöhemmäksi. Tuo kyläpäällikkö eli suldaani on viehättävä hahmo kaikessa lempeydessään ja viisaudessaan. Sovinnollisuus ja toiveikkuus jäävät teoksessa päällimmäisiksi tunteiksi.