JONASSON, JONAS: Lukutaidoton joka osasi laskea

Kustantaja: WSOY 2014

Alkuteos: Analfabeten som kunde räkna

Suomennos: Laura Jänisniemi

Jonas Jonassonin (s. 1961) vuonna 2011 suomeksi ilmestynyt romaani Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi saavutti valtaisan suosion. Samanlainen absurdi ja hieman anarkistinen aikuisten satu on myös Jonassonin uusin teos Lukutaidoton joka osasi laskea.

Neljätoistavuotias mustaihoinen tyttö Nombeko Mayeko toimii Etelä-Afrikan suurimmassa slummissa Sowetossa huussintyhjentäjänä. Hän on lahjakas lapsi, mutta valitettavasti maassa jossa mustien koulutus (ainakin tuolloin) katsotaan turhaksi. Paskasäiliöitä kantamalla Nombeko oppii kuitenkin laskemaan ja aikanaan hän keksii keinon lukutaidon opetteluun.

…Ei ollut myöskään mitään syytä uskoa, että tämä hento tyttölapsi olisi aikuiseksi vartuttuaan tekemisissä kuninkaiden ja presidenttien kanssa. Tai säikäyttäisi kokonaisia kansakuntia. Tai vaikuttaisi maailman yleiseen kehitykseen.

  Jos hän ei olisi ollut se joka oli.

  Mutta hänhän oli.

Saniteettiosastolta saatujen potkujen jälkeen Nombeko lähtee toiveikkaana Johannesburgiin, mutta joutuu välittömästi rattijuopon yliajamaksi. Nombeko ei voi maksaa rahalla autoon tulleita lommoja eikä ajajan henkisiä kärsimyksiä, vaan joutuu korvaamaan vahingot työllä. Näin hän päätyy atomipommia salassa kehittelevälle tutkimuslaitokselle ja käytännössä vangiksi tiukkaakin tiukemmin vartioidulle alueelle. Hukkaan aika ei kuitenkaan mene: Nombeko oppii kiinan kielen ja ydintekniikan perusasiat sekä tutustuu eräisiin diplomaatteihin. Kun on mahdollisuus karistaa tutkimuslaitoksen pölyt jaloista ja siirtyä turvalliseen Ruotsiin, on näistä asioista yllättävää hyötyä.

Samaan aikaan Ruotsissa syntyvät erääseen perheeseen kaksospojat, joista kummallekin annetaan säästäväisyyssyistä nimeksi Holger. Veljeksistä toinen on älykäs ja toinen ääliö, mutta kumpaakin tarvitaan ratkaisemaan ongelma, joka syntyy Nombekon mukana Ruotsiin vahingossa tulleesta atomipommista (jota ei siis oikeastaan ole olemassa).

Kirja on todella hulvaton tarina pienistä ihmisistä, jotka joutuvat pienten sattumien vuoksi tekemisiin suurten asioiden kanssa. Äly, juonikkuus ja onni sentään auttavat asiaa siinä missä kiinalainen diplomaatti ja Ruotsin kuningas.

Juoni on varsin monipolvinen ja lennokas, mutta Jonasson pitää langat vakuuttavasti käsissään. Tämän lisäksi kirjassa annetaan lyhyt ja kärkevä katsaus sekä Etelä-Afrikan että Ruotsin poliittiseen historiaan. Hyvää arvosanaa ei kummankaan maan huippujohtajille yleisesti ottaen heru, mutta Ruotsin kuningas ja pääministeri yllättävät.

SUND, ERIK AXL: Varistyttö

Kustantaja: Otava 2014

Alkuteos: Kråkflickan

Suomennos: Kari Koski

Erik Axl Sund on kirjailijanimi, jonka takaa löytyvät aiemmin musiikkibisneksessä vaikuttaneet kaverukset Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundqvist. Heidän Victoria Bergman -trilogiaansa on verrattu Stieg Larssonin Millenium-trilogiaan ja pidetty jopa parempana (ainakin se voitti Ruotsin dekkariakatemian erikoispalkinnon vuonna 2012). Ensimmäinen osa Varistyttö ilmestyi suomeksi maaliskuussa 2014 ja jatko-osat ovat luvassa nopeasti eli kakkososa Unissakulkija ilmestyy kesäkuussa ja viimeinen osa Varjojen huone lokakuussa. Lukijan kannattaisi odottaa kunnes kaikki osat ovat ilmestyneet, sillä ainakin aloitusosa päättyy järisyttävästi kesken tilanteen.

Varistyttö on vetävästi ja kekseliäästi kirjoitettu, mutta tavattoman raaka ja lohduton se kyllä on. Ihmisten toisilleen tekemiä julmuuksia on paljon ja ne kuvataan yksityiskohtaisesti. Ehkä pahinta on se, että tekojen uhreina ovat lapset. Vai olisiko vielä pahempaa se, että lapsipornon harrastajat pitävät tekojaan ikiaikaisen vietin normaaleina seurauksina, jotka Raamattukin sallii? Tämä kysymys nousee esiin:

Kuinka paljon kärsimystä ihminen voi tuottaa muille ennen kuin hän itse lakkaa olemasta ihminen ja muuttuu hirviöksi?

Kirja alkaa siitä, että tukholmalaisen metroaseman läheltä löytyy nuoren pojan muumioitunut ruumis. Poikaa on pahoinpidelty järjettömän raa’asti ja häneltä on poistettu sukuelimet. Kohta löytyy toinen ruumis, myös selvästi julman kidutuksen kohteeksi joutunut. Ja kolmas… Pelkästään uhrien henkilöllisyyden selvittäminen osoittautuu vaikeaksi, murhaajasta puhumattakaan. Jossain vaiheessa voimansa yhdistävät poliisi Jeanette Kihlberg ja psykoterapeutti Sofia Zetterlund, joilla kummallakin on henkilökohtaisia ongelmia - Jeannetella aviokriisi ja Sofialla työpaineiden aiheuttama väsymys sekä menneisyyden painolastia.

Nykyhetkeen lomitetaan menneisyyteen liittyviä välähdyksiä, joiden merkitystä surmattujen poikien tapauksiin voi pitkään vain arvuutella. Sofian asiakkaista kahdella on monipersoonallisuushäiriö (dissosiaatio). Näistä toinen on entinen lapsisotilas, joka tuo Sofian mieleen omat rajut kokemukset vapaaehtoistyöntekijänä Sierra Leonessa vuonna 2001. Toinen asiakas on nuori nainen, Victoria Bergman, jonka muistikuvat vievät lapsuuteen 1980-luvulle. Oma isä (ja muutama muukin mies) käytti lasta seksuaalisesti hyväksi äidin puuttumatta tilanteeseen mitenkään. Tytön mieli särkyy, mutta onko hän tekstissä mainittu Varistyttö?

PS. Varistytön kansi on oivaltava. Sen pohjana on Carl Larssonin tuttu maalaus, joka alkuperäisenä henkii turvallisuutta ja lämpöä. Pienillä muutoksilla siitä on saatu pahaenteinen ja kammottava kuva, josta viattomuus on kaukana.

TARTT, DONNA: Tikli

Kustantaja: WSOY 2014

Alkuteos: The Goldfinch

Suomennos: Hilkka Pekkanen

Yhdysvaltalaisen Donna Tarttin (s. 1963) vuonna 1992 ilmestynyt huikea esikoisromaani, murhamysteeri Jumalat juhlivat öisin, oli maailmanlaajuinen bestseller ja herätti valtavia odotuksia tulevaisuuden suhteen. Seuraavaa teosta saatiin odottaa kymmenen vuotta, mutta jaaritteleva ja sekava Pieni ystävä ei lunastanut lupauksia. Vuonna 2013 englanniksi ilmestynyt Tikli sen sijaan on taattua laatua ja saanut jo tunnustusta, sillä se palkittiin Pulitzerilla keväällä 2014.

Tikli on kuin tiiliskivi (895 sivua), mutta raskas vain käsille. Verkkaisuus ei ehkä sovi kaikille, mutta Tartt luo omalaatuista tunnelmaa sen avulla. Hän kuvaa innostuneesti vanhojen huonekalujen kunnostusta vaihe vaiheelta niin, että lukijakin tuntee lakan tuoksun. Samalla on tilaisuus pohtia aidon esineen ja väärennöksen välistä rajaviivaa: onko aidoista osista koottu esine jäljennös vai väärennös? Yhtä tarkasti Tartt selostaa alkoholin ja päihteiden aiheuttamia tuntemuksia humalan nousuvaiheessa ja jälkeenpäin. Oksettava olo tulee melkein lukijallekin.

Kirjan ensimmäinen luku herättää uteliaisuuden: miksi kertoja on poliisia paossa Amsterdamissa? Seuraavaksi siirrytään neljätoista vuotta taaksepäin hetkeen, joka muutti Theon koko elämän eli pommiräjähdykseen Metropolitan-taidemuseossa, jossa 13-vuotias Theo oli äitinsä kanssa tutustumassa flaamilaisen taiteen näyttelyyn. Äiti kuoli, mutta tuntemattoman tytön perään lähtenyt Theo selviytyi aivotärähdyksellä. Huumaantuneessa tilassa hän sujautti kassiinsa pienen maalauksen, Carel Fabritiuksen ”Tiklin”, jonka kanssa vaelsi seuraavat vuodet paikasta toiseen syyllisyyden ja pelon kalvamana. Toisaalta maalaus merkitsi viimeistä kiinnekohtaa äitiin, joten siitä luopuminenkin oli ylivoimaista. Kodit vaihtuivat: viileän suopea luksusasunto Manhattanilla, kolean torjuva talo Las Vegasissa, turvallisen lämmin koti Greenwich Villagessa. Ystävät pysyivät: päihdeongelmainen Boris, kärsivällinen ja hajamielinen Hobie, rakas Pippa.

Tartt punoo juoneen yhtymäkohtia menneisyyden ja nykyisyyden välille. ”Tiklin” maalannut Fabritius kuoli Delftissä ruutitehtaan räjähdyksessä, kuten Theon äiti New Yorkissa terroristien pommin seurauksena. Tässä voisi nähdä yhteyttä myös 9/11-tapahtumiin. Kirjan viimeisessä luvussa Tartt mietiskelee hyvän ja pahan olemusta. ”Tiklin” varastaminen oli väärin, mutta siitä saattoi seurata jotain hyvääkin. Theon hyvää tarkoittavat teot puolestaan saattoivat aiheuttaa ikävyyksiä täysin viattomille henkilöille.

Suuri suru, jonka alan vasta nyt ymmärtää: emme saa valita omaa sydäntämme. Emme voi saada itseämme haluamaan sitä mikä meille on hyväksi emmekä sitä mikä on hyväksi muille. Emme saa valita, millaisia ihmisiä olemme.

Että elämä – oli se mitä muuta tahansa – on lyhyt. Että kohtalo on julma muttei välttämättä sokea. Että luonto (tarkoittaa kuolemaa) voittaa aina, mutta se ei tarkoita, että meidän pitää kumartaa sille ja olla sille alamainen. Että vaikka emme ehkä aina ole iloisia siitä että olemme täällä, on meidän tehtävämme antautua elämään: kahlata suoraan sen halki, suoraan likakaivon halki, ja pitää silmät ja sydän avoinna. Ja kuolemassa, kun kohoamme elollisen luonnon yläpuolelle ja vajoamme häpeällisesti siihen takaisin, on suuri kunnia ja etuoikeus saada rakastaa sitä mitä kuolema ei voi koskettaa.

HUSTVEDT, SIRI: Säihkyvä maailma

Kustantaja: Otava 2014

Alkuteos: The Blazing World

Suomennos: Kristiina Rikman

Kirjailija, taidekriitikko ja kirjallisuustieteen tohtori Siri Hustvedt (s. 1955) osaa kirjoittaa selkeästi ja ymmärrettävästi vaikeistakin asioista ja selittää niitä monimutkaisia kuvioita, joita ihmisen psyykessä liikkuu. Kirjoissa yhdistyvät taidokkaasti arki ja mystisyys, tiede ja taide.

Säihkyvä maailma sijoittuu New Yorkin taidemaailmaan samaan tapaan kuin Hustvedtin vuonna 2007 suomeksi ilmestynyt upea romaani Kaikki mitä rakastin, jota voi pitää hänen pääteoksenaan. Säihkyvä maailma on siihen verrattuna hieman kuiva ja työläs lukea. Se muistuttaa tieteellistä tutkimusta, johon on kerätty lausuntoja Harriet Burdenin tunteneilta henkilöiltä, artikkeleita ja otteita Harrietin omista muistikirjoista. Tieteellistä ilmettä vahvistavat lukuisat alaviitteet, joilla ei ole lukijalle suurtakaan merkitystä, koska ne eivät vie kertomusta eteenpäin. Hustvedt taitaa hieman briljeerata laajalla oppineisuudellaan? Kirjassa on myös kerroksia, jotka avautuvat vain vähitellen ja täydessä kokonaisuudessaan vasta kun kirjan on lukenut loppuun. Silti paikoittain hyvinkin intensiivinen ja ajatuksia herättävä teos!

Harriet Burden on taidekauppiaan ja -galleristin varakas leski, jonka ura taiteilijana on tyssännyt edustusvaimon rooliin. Hän rakentelee samankaltaisia huoneita kuin Kaikki mitä rakastin -teoksen taidemaalari Bill, mutta ei saa tunnustusta sen paremmin yleisöltä kuin kriitikoiltakaan. Harriet päättelee tämän johtuvan sukupuolesta.

Kaikki älylliset ja taiteelliset hankkeet, myös vitsit, ironia ja parodia, uppoavat paremmin yleisöön, kun se tietää, että suurenmoisen teoksen tai mojovan huijauksen taustalta löytyy mulkku ja munat.

Niinpä Harriet keksii oman mojovan huijauksensa: kolme nuorta miestä saa esiintyä vuorollaan hänen taidenäyttelyidensä tekijöinä ja kerätä huomion ja kiitokset. Tämän jälkeen Harriet aikoo astua riemuiten esiin ja paljastaa totuuden. Kaksi ensimmäistä kokeilua menee kutakuinkin Harrietin suunnitelmien mukaan, mutta kolmas yritys päättyy karvaaseen pettymykseen. Jo entisestään kuuluisa videotaiteilija Rune haluaa tämänkin näyttelyn omiin nimiinsä ja ajaa julmasti ja ovelasti Harrietin ansaan. Kukaan ei usko Harrietia suurien ja monimutkaisten installaatioiden oikeaksi tekijäksi, vaan hänet leimataan hysteeriseksi ja harhaiseksi ikänaiseksi. Viha ja kauna suorastaan tukehduttavat Harrietin. Ihmissuhteita tuhoutuu.

Kirjassa pyöritellään sukupuolen merkitystä muutenkin. Isokokoinen ja kulmikas Harriet käyttää yleisesti nimeä Harry, etsii isän hyväksyntää, rakastuu sekä miehiin että naisiin ja inspiroituu miehen naamion kantamisesta tai nimimerkistä. Miehen roolissa hän voi olla rajumpi ja uskaliaampi kuin naisena, muuttua Penelopesta Odysseukseksi. Silti hän on myös rakastava äiti ja isoäiti, huono-osaisten auttaja, uskollinen ystävä, rakastajan palvoma jumalatar ja monialaisesti sivistynyt nainen. 

Hustvedtin romaanin nimi tulee 1600-luvulla eläneen herttuatar Maria Cavendishin utopiaromaanista Säihkyvä maailma. Tuo oman aikansa kummajainen on Harrietin henkinen sisar ja samalla esikuva.

Herttuatar käytti joskus miesten vaatteita, liiviä ja lierihattuja. Hän kumarsi mieluummin kuin niiasi. Hän oli parraton hämmästys, roolien hämmentäjä…

…Miten muuten hieno nainen voisi laukata maailmalle? Miten muuten hän saisi äänensä kuuluviin? Naisen täytyi ryhtyä mieheksi tai poistua tästä maailmasta tai jättää maallinen majansa, alhaiseksi syntynyt ruumiinsa, ja säihkyä.