ATKINSON, KATE: Elämä elämältä

Kustantaja: Schildts & Söderströms 2014

Alkuteos: Life after Life

Suomennos: Kaisa Kattelus

“Aika on kehä”, Ursula sanoi tohtori Kelletille. ”Se on kuin… palimpsesti.”

”Voi sentään”, tohtori Kellet sanoi. ”Kuulostaapa rasittavalta.”

Ursula Todd syntyy lumimyräkän keskellä helmikuussa 1910, mutta tämä onkin sitten ainoa fakta joka kirjassa ei muutu. Kirjailija alkaa nimittäin hahmotella erilaisia vaihtoehtoja Ursulan ja hänen läheistensä elämälle (ja kahdelle jäniksenpoikasellekin). Ursula olisi saattanut kuolla synnytyksessä tai sitten selvitä täpärästi hengissä. Hän olisi voinut tulla raiskatuksi tai elää viatonta nuoren tytön elämää. Hän olisi voinut saada sodan aikana surmansa mitä moninaisimmista syistä tai elää kypsään ikään. Hän olisi voinut murhata Hitlerin. Omat valinnat vaikuttavat, mutta pelkällä sattumallakin on osuutensa.

Atkinson vahvistaa tapahtumien merkittävyyttä hienovaraisilla tunnelmakuvauksilla. Ursulan lapsuutta maaseutukartanossa leimaa nostalgisuus. On ihana isä ja huumorintajuinen äiti, suojeleva sisko ja rakastettava pikkuveli. On rauhallista ja turvallista. Myöhemmin tummat sävyt lisääntyvät ja sota-aika on juuri niin ahdistava ja tuhoisa kuin monen muunkin kirjailijan kuvaamana. Kirjan henkilöhahmot pysyvät periaatteessa eri versioissa samanlaisina, mutta erojakin on – esimerkiksi äidin satiirinen elämänote saattaa muuttua kärkevyydeksi ja katkeruudeksi. Kiehtovin henkilöistä on Ursulan täti Izzy, joka seilaa vuosikymmenten halki aina yhtä huvittelunhaluisena ja vapaana.

Elämä elämältä –romaania lukiessa tulee aina katsoa luvun otsikosta, missä vuodessa mennään. Näin pysyy hieman paremmin perillä siitä, mitä Ursulan elämänvaihetta kirjailija kulloinkin rakentaa uudelleen. Aikajärjestyksessähän ei voi pysyä siitäkään syystä, että Ursulan elämä on eri versioissa eripituinen. Kirjan lopussa on yksi vaihtoehtoinen selitys Ursulan elämälle, mutta onko sekään totuus? Onko tarkoituskaan löytää mitään totuutta? Elääkö Ursula todella  elämäänsä yhä uudestaan ja saattaa jopa hämärästi muistaa edelliset elämänsä? Tämä on kiehtova kirja, jossa lukijalle jätetään vapaus valita oma ratkaisunsa.

PS. Yksi huveista Atkinsonia lukiessa voisi olla siteerattujen kirjojen ja kirjailijoiden bongaaminen. Thomas Mannin Taikavuorella on merkittävä osa, mutta listaan mahtuvat ainakin Dante, Jane Austen, Charles Dickens, Henrik Ibsen…