DICKER, JOËL: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Kustantaja: Tammi 2014

Alkuteos: La vérité sur l’affaire Harry Quebert

Suomennos: Anna-Maija Viitanen

Sveitsiläinen Joël Dicker (s. 1985) ponnahti suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2012 teoksellaan Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Romaani sai Ranskan akatemian suuren palkinnon ja lukiolaisten Goncourt-palkinnon. Tosin Dickerin kirjallinen ura alkoi jo kymmenvuotiaana, kun hän perusti kuukausittain ilmestyvän luontolehden ja toimitti sitä seitsemän vuotta.

Marcus Goldmanin esikoisteos toi 28-vuotiaalle miehelle runsain määrin mainetta ja mammonaa, mutta nyt alkavat rahat loppua ja paineet uuden teoksen julkaisemisen suhteen kasvaa. Auttaisiko työskentely oppi-isän ja ystävän Harry Quebertin luona? Aihe uuteen kirjaan löytyykin, mutta odottamattomalla tavalla: Harry joutuu syytteeseen murhasta. Hänen puutarhastaan löytyneet jäänteet yhdistetään 33 vuotta aiemmin kadonneeseen 15-vuotiaaseen tyttöön, Nolaan. Harrylla ja alaikäisellä Nolalla on ilmeisesti ollut kiihkeä rakkaussuhde, johon on perustunut yksi Amerikan kuuluisimmista teoksista, Harryn romaani Pahan juurilla. Marcus ei usko ystäväänsä syylliseksi murhaan ja onnistuukin kaivelemaan pikkukaupungin asukkaista esiin mitä erilaisimpia salaisuuksia, jopa henkensä uhalla. Onko suloinen Nolakaan ollut pelkkää aurinkoa vai onko hänellä ollut pimeä puolensa? Entäpä hänen häiriintyneeltä vaikuttava äitinsä? Tai musiikin pauhun säestyksellä ikuisesti moottoripyöräänsä korjaileva isä?Tai rikkaan liikemiehen rujo palvelija? Tai mahtava liikemies itse? Tai pyrkyrimäinen kuppilanomistaja? Välillä lukija pitää varmana syyllisenä yhtä ja sitten toista, kunnes taas uusi paljastus muuttaa kaiken. Marcuksen vakava pyrkimys totuuteen törmää vähän päästä kustantajan laskelmointiin, median levittämiin vääristelyihin ja viranomaisten kärsimättömyyteen.

Jotkut henkilöhahmot ovat todella hauskoja, esimerkiksi Marcuksen mediatietoinen kustantaja tai alati epäluuloinen äiti. Parasta antia on kuitenkin taidokkaasti rakennettu juoni, joka tarjoaa koukuttavia yllätyksiä toisensa perään. Juonen kuviot sinällään ovat tuttuja jo entisestään, mutta Dicker on yhdistellyt niitä tuoreesti ja hallitusti – kaikki palaset liittyvät jollakin tapaa toisiinsa ja loksahtavat lopulta täysin paikalleen. Kirja on yli 800-sivuinen tuhti paketti ja tietyllä tavalla vanhanaikaisen hidastempoinen, mutta silti sujuva ja viihdyttävä mustan huumorinsa ansiosta. Dekkarimaisen juonen ja elämää suuremman rakkaustarinan lisäksi Dicker tarjoaa näkökulman kirjailijan luomistyöhön ja tarjoaa neuvoja aloittelevalle kirjailijalle.

Kirjailijan on kovin helppo suistua epätasapainoon, koska tunneperäinen ahdistus vaanii häntä kahdella tasolla eli kaksin verroin enemmän kuin muita: on lemmensuruja ja kirjasuruja. Kirjan kirjoittaminen on samanlaista kuin rakastuminen: se saattaa satuttaa pahasti.