LAHIRI, JHUMPA: Tulvaniitty

Kustantaja: Tammi 2014

Alkuteos: The Lowland

Suomennos: Sari Karhulahti

Moninkertaisesti palkittu Jhumpa Lahiri on Intiasta muuttaneiden siirtolaisten tytär. Hän syntyi Lontoossa vuonna 1967 ja kasvoi Rhode Islandissa eli Yhdysvaltain pienimmässä osavaltiossa Atlantin valtameren rannalla. Tulvaniitty-romaanikin sijoittuu osittain Rhode Islandiin, kirjailijalle tuttuun ympäristöön. Teos oli ehdolla vuoden 2013 Booker-palkinnon saajaksi.

Kalkutassa elää 1960-luvulla kaksi veljestä, joista toinen on rohkea ja utelias ja toinen varovainen ja syrjäänvetäytyvä. Runsaan vuoden ikäerostaan huolimatta he ovat aina yhdessä ja seikkailevat tutustumassa ympäristöönsä: ahtaisiin kujiin, vesihyasinttien peittämään tulvaniittyyn ja salaa jopa muurien ympäröimään rikkaiden urheiluklubiin. Yliopistovaiheessa tiet kuitenkin erkaantuvat. Kiihkeä Udaya ryhtyy ajamaan yhteiskunnallista muutosta ja liittyy ääriryhmittymään, tasainen Subhash lähtee Yhdysvaltoihin opiskelemaan eikä enää palaa. Veljeksiä yhdistämään syntyy silti uusi yllättävä side, joka lupaa hyvää mutta kätkee sisäänsä synkän salaisuuden. Valhe nakertaa vanhempien ja lasten välisiä suhteita, kunnes siitä luopuminen antaa mahdollisuuden anteeksiannolle ja avoimuudelle.

Lahiri muistuttaa jollakin tapaa Alice Munroa arkisessa ja viipyilevässä eleettömyydessään. Tapahtumat käynnistyvät hitaasti, on aikaa pohjustaa tulevaa. Mainitaan pieniä asioita, joiden symbolista merkitystä ei tässä vaiheessa vielä tiedä – esimerkiksi sementtiin ikuistuneet jalanjäljet tai ylväät haikarat. Lahiri kuvaa yhtä taitavasti intialaista käyttäytymiskulttuuria ja sen eroavuutta amerikkalaisista tavoista kuin miehen ja naisen erilaista asemaa ja heille asetettuja erilaisia odotuksia. Hän ymmärtää ihmisen sisimmässä riehuvia ristiriitaisia tunteita, kun viha sekoittuu rakkauteen ja kaipaukseen tai pelko hylätyksi tulemisesta estää pysyvän ihmissuhteen rakentamisen. Kertojaääni vaihtelee ja lukija liikkuu joustavasti niin menneen kuin nykyisyyden välillä, niin Kalkutan kuin Rhode Islandin välillä. Lahirin kauniisti muotoilluista lauseista löytää useita kerroksia, sillä ne voivat kuvata yhtä aikaa luontoa, sielunmaisemaa, aikaa…

Harmauden keskellä on ihme kyllä päivänsininen juova. Lännessä punertava aurinko painuu jo mailleen. Tuntuu että hän näkee kolme erillistä ja erilaista osaa päivästä. Sen kaikki vaiheet horisontissa.