Kustantaja: Minerva 2014
Alkuteos: Au revoir là-haut
Suomennos: Sirkka Aulanko
Ranskalainen
psykologi ja kirjailija Pierre Lemaitre (s. 1956) on tunnettu rikosromaaneistaan,
mutta vuoden 2013 Goncourt-palkinnon saavuttanut Näkemiin taivaassa on hänen ensimmäinen historiallinen romaaninsa.
Siinä yhdistyy historialliseen ainekseen sekä dekkarin että veijariromaanin
piirteitä.
Ensimmäinen
maailmansota on päättymässä. Ranskalaisten puolella luutnantti Henri d’Aulnay-Pradelle
yrittää vielä viime tingassa suorittaa sellaisen maineteon, että ylennys
kapteeniksi olisi paikallaan. Nuori sotilas Albert Maillard on vaarana
suunnitelman onnistumiselle ja on siksi vähällä menettää henkensä. Apuun
rientänyt joukkuetoveri Édouard Péricourt loukkaantuu pahasti. Sodan jälkeen
Albert tuntee velvollisuudekseen pitää huolta toveristaan, vaikka olot ovat
ahtaat ja rahasta pulaa; yhteiskunta ei suurista puheista huolimatta pidä
sankareistaan huolta. Édouardin perhe on toki upporikas, mutta tuntemattomaksi
ruhjoutunut nuorukainen ei enää halua sen piiriin. Samaan aikaan Henri etenee
yhteiskunnassa häikäilemättä ja hankkii varallisuutta kyseenalaisin keinoin.
Näkemiin taivaassa on terävä katsaus sodanjälkeiseen Ranskaan.
Yhteiskuntaluokat ovat yhä olemassa: köyhtyneet ja silti ylpeät aateliset,
rikkaat ja mahdikkaat keinottelijat, pienipalkkaiset virkamiehet ja nälkärajalla
kitkuttelevat työttömät. Palveluksia voi ostaa ja etuoikeuksia myydä
lainsäädännöstä piittaamatta – ainakin jonkin aikaa. Rehellisyys ja
vastuuntunto eivät tunnu kannattavan – tai ehkä sittenkin.
Romaanissa on sivuja 546, mutta vauhdikkaat
tapahtumat ja hyvä henkilökuvaus pitävät otteessaan. Sodan raakuuksia ei millään
tavoin kaunistella, joten paikoin joutuu kohtaamaan rankkoja asioita, hajuja ja
näkyjä. Ihmisten itsekkyys, vallantavoittelu ja rahanhimo ovat kauhistuttavia
ja sodan jälkeinen sekasorto tarjoaa huijareille mitä otollisimmat
mahdollisuudet. Onneksi kirjassa on myös paljon huumoria ja toiveikkuutta.
Etenkin arka ja hidasjärkinen Albert on hellyttävä hahmo, jolle toivoisi onnea
kaikkien koettelemusten jälkeen. Ja surun keskellä kukoistaa myös ystävyys ja
kasvaa rakkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti