Kustantaja: Tammi
2014
Jussi Valtonen (s. 1974)
on opiskellut psykologiaa, teoreettista filosofiaa ja englantilaista filologiaa Helsingin yliopistossa ja kognitiivista neuropsykologiaa Johns Hopkinsin yliopistossa Yhdysvalloissa sekä käsikirjoittamista. Esikoisromaani Tasapainoilua ilmestyi 2003 ja seuraava
teos Vesiseinä 2006. Valtosen kolmas
romaani Siipien kantamat sijoittui toiseksi Tammen ja Bonnierin
pohjoismaisessa romaanikilpailussa vuonna 2007 ja lähitulevaisuuteen sijoittuva
He eivät tiedä mitä tekevät sai vuoden 2014 kirjallisuuden Finlandia-palkinnon.
Viimeistelyn alla on myös neuropsykologian alaan kuuluva väitöskirja. Vapaa-aikanaan
Valtonen soittaa kitaraa rock-yhtyeissä Kuha ja Maunula.
Suomalaisen Alinan ja amerikkalaisen Joen avioliitto 1990-luvulla
päättyy lyhyeen, Joe palaa Yhdysvaltoihin ja Alina jää pariskunnan pojan
Samuelin kanssa Suomeen. Samuelin taipumukset viittaavat tieteelliseen
tutkimustyöhön, mutta vierailu koe-eläinlaboratoriossa muuttaa ajatusmaailman. Samuelista
tulee aktivistiryhmän jäsen, joka ponnistelee eläinkokeiden lopettamisen
puolesta. Mutta millä keinoin?
Neurotieteen professori Joe puolestaan on saavuttanut
mainetta eläinkokeisiin perustuvilla käänteentekevillä oivalluksillaan.
Yhtäkkiä häntä vastaan aletaan hyökkäillä, työhuone tuhotaan, kotia tahritaan
ja hänen nykyistä perhettään uhkaillaan. Mediassa aletaan epäillä
tutkimustulosten aitoutta. Syylliseksi kiusantekoon arvellaan isänsä
välinpitämättömyyteen suivaantunutta Samuelia. Toisaalta Joe on juuri ryhtynyt
keräämään boikottiryhmää suurta kustannusyhtiötä vastaan.
He eivät tiedä mitä
tekevät -romaanissa pohditaan toisaalta sitä, onko koe-eläinten käyttö
tutkimuksissa oikeutettua tai edes välttämätöntä, ja toisaalta sitä, millaisin
keinoin eläinkokeita voisi vastustaa menemättä terroriin asti. Toinen suuri
teema on se, miten monin tavoin ihmisille syötetään vääriä tietoja ja muokataan käsityksiä asioista kulissien takaa. Pörssiyhtiöille raha on
tärkeintä, ei lain tai moraalin noudattaminen. Esimerkkinä häikäilemätön
Children Are The Future -kampanja, jossa lapsille ja nuorille jaellaan
avokätisesti pillereitä, joiden väitetään auttavan vuorovaikutustaitojen
ongelmissa. Eli näiden pillerien avulla yksinäisistä ja epävarmoista pitäisi
tulla nokkelia, suosittuja ja ihailtuja huomion keskipisteitä. Samalla kaupitellaan
uudenlaista iAm-laitetta, joka vaikuttaa sähköimpulssien avulla aivokuoreen,
tunnistaa ajatuksia ja tuo mielessä vilahtavia asioita tutkittavaksi kuvina ilmaan
silmien eteen. Pelottavan uskottavasti kuvattu!
Tämän lisäksi He eivät
tiedä mitä tekevät ennättää vertailla sekä Suomen että Yhdysvaltojen
kohdalla uskontoihin ja kansallisuuteen liittyviä erikoispiirteitä ja ennakkoluuloja,
akateemisen maailman nurkkakuntaisuutta ja vanhoillisuutta, perhe-elämää kaikkine
kriiseineen ja jännitteineen sekä nuorten itsenäistymiseen liittyvää
kapinointia. Valtosen psykologinen silmä on tarkka yksityiskohdille, joten
henkilöistä rakentuu varsin uskottavia. Parhaiten jää mieleen Joen
teini-ikäinen tytär Rebecca, yhdistelmä huomion- ja hellyydenkaipuuta, uhmaa ja
kiukkua. Vaikka kirjassa on yli 500 sivua, se jaksaa kantaa ja kiihtyä
suorastaan trillerimäiseksi loppua kohden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti