BROCKMOLE, JESSICA: Kirjeitä saarelta

Kustantaja: Bazar 2015

Alkuteos: Letters from Skye

Suomennos: Marja Helanen

Jessica Brockmole on amerikkalainen kirjailija, joka asui avioliittonsa alkuaikoina neljä vuotta Skotlannissa. Kirjeitä saarelta on hänen esikoisromaaninsa, johon hän kertoo keksineensä idean ajaessaan Skyen saarella vietetyn loman jälkeen Edinburghiin.

Kirjeitä saarelta -romaani koostuu nimensä mukaisesti kirjeistä, vaikka ne kaikki eivät suinkaan ole saarelta lähetettyjä. Ensimmäisenä on amerikkalaisen David Grahamin maaliskuussa 1912 lähettämä ihailijakirje, jonka kohde on Skyen saarella asuva runoilija Elspeth Dunn. Kirjeet Skyen ja Amerikan välillä alkavat kulkea ja samalla lukijalle selviää, millaisista henkilöistä on kyse. Elspeth on 24-vuotias ja naimisissa lapsuudenystävänsä kanssa. Hän pelkää merta eikä siksi pysty poistumaan saareltaan. David on Elspethiä hieman nuorempi yliopisto-opiskelija, joka rakastaa huimapäisiä kepposia ja vauhtia. Hänen kirjailijanlaatunsa suuntautuu satuihin. Näiden kahden sanallisesti lahjakkaan henkilön kirjeet ovat kauniita ja muuttuvat yhä lämpimämmiksi ja luottamuksellisemmiksi. Rakkaus syttyy, vaikkeivät Elspeth ja Davey ole toisiaan kasvoista kasvoihin tavanneetkaan. Sitten syttyy ensimmäinen maailmansota.

Elspethin ja Daveyn kirjeiden lomaan limittyy Elspethin tyttären, Margaretin, käymä kirjeenvaihto rakastettunsa Paulin kanssa vuonna 1940. Toinen maailmansota on käynnissä ja pommit putoilevat Edinburghiinkin.

 Viime kuussa meidän kadullemme putosi pommi. Meille ei koitunut suurta vahinkoa, mitä nyt ikkunoita särkyi, mutta löysin pirstaleiden joukosta kirjeitä, joita en ollut ennen nähnyt. Pinoittain kirjeitä. Sen kirjeen, jonka noukin käteeni, oli joku amerikkalainen Davey osoittanut jollekulle Suelle. En tiedä, keitä he ovat tai mitä muissa kirjeissä luki, sillä seuraavana aamuna sekä äiti että kirjeet olivat poissa.

Margaret ryhtyy etsimään äitiään ja selvittämään elämäntarinaa, josta äiti itse on visusti vaiennut. Selviävätkö vihdoinkin petosten ja väärinkäsitysten (mutta myös liian jalon rakkauden ja lojaalisuuden) aiheuttamat kiemurat?

Kirjeitä saarelta on kaunis rakkausromaani, jossa pieni ennalta arvattavuuskaan ei haittaa. Kirjemuoto on hyvä, sillä se muistuttaa ajasta, jolloin tieto ei suinkaan lennähtänyt hetkessä maapallon toiselta puolelta toiselle. Ihmiset joutuivat elämään pitkiä aikoja tuskallisessa epätietoisuudessa odottaessaan kirjettä, joka kertoisi onko rakastettu turvassa.

… Rukoilen mitä jumalaa tahansa, jos se tuo sinut takaisin luokseni. Rukoilen saarellani asuvia keijukaisia ja pikkupiruja. Rukoilen sinua sydämeni temppelissä.

   Voi, rakkaani! Rakkaani.