13.7.2015

GO, JUSTIN: Katoava aika

Kustantaja: Tammi 2015
Alkuteos: The steady running of the hour
Suomennos: Anna Lönnroth

Japanilaisen isän ja amerikkalaisen äidin lapsi Justin Go syntyi 1980-luvun alussa Los Angelesissa ja opiskeli historiaa Berkeleyn yliopistossa. Opintojen jälkeinen tutustuminen Eurooppaan reppureissaajana jätti kaipauksen, jota työ asianajotoimistossa ei pystynyt tyydyttämään. Viiden vuoden jälkeen Go suuntasikin Berliiniin elämään rahattoman kirjailijan elämää ja valmistelemaan esikoisteostaan. Vuosien työn tuloksena ilmestynyt Katoava aika oli kansainvälinen menestys.

Katoava aika alkaa asianajotoimiston kirjeestä, jossa nuorta kalifornialaista Tristania kehotetaan selvittämään, keitä hänen isoäitinsä vanhemmat ovat oikeasti olleet. Suunnaton omaisuus on luvassa, jos Tristan pystyy luotettavasti todistamaan isoäitinsä olleen Mount Everestillä vuonna 1924 kuolleen vuorikiipeilijä Ashley Walsinghamin tytär. Tutkimukset hänen on tehtävä täysin salassa ja nopeasti, sillä kahdeksankymmenen vuoden määräaika on kulumassa umpeen. Tristan heittäytyy yllättävän auliisti vaeltelemaan vähäisten johtolankojen perässä ympäri Eurooppaa: vanha kirje vie Ranskaan tai Berliiniin, arkistoista löytynyt merkintä Ruotsiin ja vanha koru Islantiin. Tuntuu kuin uusi tieto löytyisi aina sopivasti juuri silloin, kun usko onnistumiseen on hiipumassa, mutta käykö niistä mikään todisteeksi? Asianajotoimisto hoputtaa, aika kuluu. Tristan alkaa kysellä itseltään, miksi hän on paneutunut etsintöihin niin intohimoisesti. Onko kyseessä pikemminkin oman identiteetin selvittäminen kuin raha? Merkitseekö tiedon perässä juokseminen enemmän kuin orastavan rakkauden vaaliminen?

Tristanin matkaan limittyy taidokkaasti tarina menneisyydestä. Näkökulma siellä on toisaalta Ashley Walsinghamin ja toisaalta hänen rakastettunsa Imogenin; he kertovat mitä todella tapahtui. Ashley toki pitää Imogenia hienoimpana asiana elämässään, mutta rakkauden kanssa taistelevat velvollisuus sotilaana, jännityksenkaipuu ja tarve oman minän etsintään. Jälkikäteen voi vain miettiä, tuliko tehtyä oikeita valintoja ja asetettua oikeita asioita etusijalle.

Mutta miksi minä kiipeän? Kaikki kiinnostukseni maineeseen jälkipolvien keskuudessa tai kunnian keräämiseen maalleni hautautuivat kauan sitten Empress-linnakkeeseen. Enkä voi puolustella sitä tiedon hankinnalla – en näe, miksi Everestiä pitäisi tutkia sen enempää kuin mitä tahansa muuta meitä ympäröivää tuntematonta maakaitaletta. En voi edes vedota rakkauteen alpinismia kohtaa, koska emme ole vielä kiivenneet yhtään. Täällä me vaellamme ja kärsimme, vaellamme ja palelemme, eikä etenemisemme ole kiinni taidoistamme kallion ja köysien kanssa, vaan kyvystämme kestää vastoinkäymisiä.

Omat kipeät valintansa joutuu myös Imogen tekemään. Katkaistako välit Ashleyn kanssa kokonaan, jos tälle on tärkeämpää taistella joukkuetovereidensa kanssa rintamalla kuin olla rakastettunsa tukena? Irtaantuako myös omasta perheestään ja ryhtyä elämään itsellisen naisen elämää?

Katoava aika -romaanissa aikatasojen ja näkökulmien jatkuva vaihtuminen ei haittaa, vaan siirtymiset päinvastoin tukevat ja rikastuttavat toisiaan. Voi matkustaa Tristanin mukana paikasta toiseen ja aavistella, mitä siellä pari sukupolvea aiemmin on tapahtunut. Ensimmäisen maailmansodan tulihelvetti, jossa miehiä kuolee kuin kärpäsiä muutaman mutaisen metrin takia. Pieni saari Ruotsissa. Tulen ja tuulen Islanti. Jään ja lumen Everest. Justin Go kuvaa kaikkea historioitsijan luotettavuudella ja maailmanmatkaajan vivahdetajulla ja saa aikaiseksi mukaansatempaavan tarinan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti