TURUNEN, SAARA: Rakkaudenhirviö

Kustantaja: Tammi 2015

Näytelmäkirjailija ja ohjaaja Saara Turunen (s. 1981) tunnetaan parhaiten feministisistä näytelmistään Puputyttö ja Broken Heart Story, jotka on käännetty useille kielille ja joita esitetty eri puolilla maailmaa. Omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä Rakkaudenhirviö on Turusen esikoisromaani.

Rakkaudenhirviö alkaa tilanteesta, jossa nimettömäksi jäävä päähenkilö ryhtyy kirjoittamaan tarinaansa, ja päättyy hetkeen, jolloin tämä kirjoitus on valmis. Siinä välissä on oma minuus ainakin hieman selventynyt ja syy tempoilevaan elämänkulkuun löytynyt:

Kauan sitten sydämeeni jäi tyhjä kohta ja niin minusta tuli rakkaudenhirviö. Minä pakenin. Lähdin juoksemaan ja juoksen vieläkin, sillä rakkaudenhirviö on sellainen, joka juoksee. Se juoksee aina vaan, sillä se etsii jotain paikkaa, jonne se kuuluisi, ja ihmistä, joka rakastaisi sitä niin paljon, että tyhjä kohta sen sydämessä täyttyisi.

Tyttö kasvaa uskonnollisessa suurperheessä itäsuomalaisen pikkukaupungin ahtaissa ympyröissä. Äiti on ravitsemusterapeutti, joka tarjoaa perheelleen ehdottoman terveellisiä (ja mauttomia) aterioita tarkoin laskettuina annoksina. Lihavien ihmisten lisäksi äiti tuomitsee kaikki muutkin tavallisuudesta poikkeavat ja joukosta erottuvat, sillä erikoisuutta äiti pelkää enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Hän vatvoo kaikkea noloa, mitä perheelle on tapahtunut tai tulee mahdollisesti tapahtumaan, ja kasvattaa huolen synkkää pilveä ympärilleen. Tyttö puolestaan osoittaa huolestuttavia erikoisuuden merkkejä jo lapsena. Hän myös ahmii aina tilaisuuden tullen valtaisia määriä kaikkea kiellettyä: suklaata, pullaa, pitsaa, jäätelöä, kokakolaa… Eikä hänelle taida kelvata ammatiksi äidin suosittelema siivoojan työkään:

Ei kaikkien tarvitse yrittää kurottaa kuuta taivaalta. Naiselle voi olla jopa parempi, että tyytyy vähän vähempään, selittää äitini. Kaikkein paras olisi, jos osaisi olla ihan vaan tavallinen. Ja tavalliselle naiselle jokin vaatimaton ammatti sopii oikein hyvin, eritoten jos haluaa välttää yksinäisen naisen kohtalon.

Tyttö hankkii omatoimisesti 16-vuotiaana opiskelijapaikan Helsingin taidelukiosta ja heittäytyy uudenlaiseen elämään. Ystäväksi löytyy ihana Laura ja asuinkumppaniksi homoksi tunnustautuva Antti, mutta tytön kaipaamaa symbioottista suhdetta näihin ei synny. Tyttö käy levottomaksi, kulkee kotimaan ja ulkomaiden väliä, yrittää opiskella Stadiassa ja Teatterikorkeassa ja työskennellä erilaisissa tilapäistöissä. Jotain pysyvämpää ihmissuhdettakin tulee kokeiltua. Mikään ei pidemmän päälle riitä, vaan tyttö pakenee taas. Toisaalta häntä vaivaa äidin juurruttama itseinho, joka estää kaikenlaisen koristautumisen tai tavanomaisesta poikkeamisen. Eipä tee mieli yrittää, jos sen seurauksena peilistä katsoo lehmä!

Kirja etenee pienien väliotsikkojen katkomana pötkönä, jossa vuorosanat eivät erotu muusta tekstistä. Silti kannattaa lukea tarkkaan, sillä jokainen lause on tärkeä ja sisältää hienoja oivalluksia ja havaintoja. Teksti on ilkikurisen ja liioittelevan huumorin sävyttämää, minkä ansiosta synkähköä elämäntarinaa jaksaa lukea. Paikoin kertoja vyöryttää näkyviin todella etovia ja painajaismaisia kuvia – ehkäpä tyttö niiden avulla pystyy käsittelemään yksinäisyyden ja häpeän tunteitaan. Tämä on mielenkiintoinen esikoisromaani, joka ei kulje tavanomaisuuden latuja.