Kustantaja: Otava 2015
Alkuteos: Britt-Marie var här
Suomennos: Riie Heikkilä
Ruotsalainen Fredrik Backman (s. 1981) on toimittaja ja hyvin suosittu
bloggaaja. Backmanin esikoisromaanista Mies, joka rakasti järjestystä
on tehty elokuva ja elokuvan aineksia olisi myös neljännessä teoksessa Britt-Marie
kävi täällä.
Haarukat.
Veitset. Lusikat.
Tässä
järjestyksessä.
Britt-Marie ei
tosiaankaan ole niitä jotka arvostelevat toisia, ei todellakaan, mutta ei kai
yksikään sivistynyt ihminen tulisi järjestäneeksi keittiölaatikossa olevia
ruokailuvälineitä millään muulla tavalla. Britt-Marie ei tuomitse ketään, ei
todellakaan, mutta emme kai me nyt sentään mitään eläimiä ole?
Myöhemmin Britt-Marien taustasta paljastuu asioita, joiden vuoksi on
suopeampi hänen siivous- ja kontrollimaniaansa kohtaan ja ymmärtää hieman
jääräpäisyyttä ja ennakkoluuloisuuttakin. Loppujen lopuksi näistä asioista on
hyötyä, kun Britt-Marie saa paikan Borgin nuorisotalon kiinteistönhoitajana.
Borg on pikkukaupunki, josta työpaikat ovat kadonneet ja kaikki palvelut
lakkautettu monitoimipizzeriaa ja nuorisotaloa lukuun ottamatta. Jalkapallo on
siellä elintärkeä asia, joka yhdistää niin nuoret kuin vanhat, niin miehet kuin
naiset, niin köyhät kuin varakkaat – ja pian myös Britt-Marien ja kaupungin
nuorisojoukon. Niin Britt-Mariesta tulee hyväksytty ja rakastettu ja hän löytää
itsestään ihan uusia voimavaroja, mutta entä jatko? Kaikkia asioita ei edes
ruokasooda pysty ratkaisemaan.
Britt-Marie kävi
täällä on hyvän mielen kirja. Henkilöhahmoista tietenkin Britt-Marie nousee
etualalle. Kirjan etukannessa häntä luonnehditaan ”naispuoliseksi
mielensäpahoittajaksi”, mutta ei hän varsinaisesti kärttyisä ole vaan hieman
elämästä hukassa, mikä aiheuttaa koomisia tilanteita. Melkoisia
persoonallisuuksia ovat monet muutkin kirjan henkilöistä, mutta niin vain
karhean pinnan alla sykkii lämmin ja myötätuntoinen sydän. Huumoria löytyy siis
henkilöhahmoista, mutta myös tapahtumista ja eritoten kirjan tyylistä, jossa
liioitellaan ja lyödään yli oikein reippaasti. Pohjalla on surumieltä
ruotsalaisen yhteiskunnan nykysuuntauksesta, jossa taloudellisuuden varjolla
viedään ihmisiltä turvaverkot, mutta toivo elää. Yhteen hiileen puhaltaminen ja
peräänantamattomuus saattavat auttaa yllättävän paljon.
PS. Kirjan nimi viittaa varmaan lentävään
lauseeseen: Kilroy kävi täällä. Amerikkalaiset sotilaat raapustivat sitä toisen
maailmansodan aikana jokaiseen uuteen paikkaan, johon saapuivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti