LEMAITRE, PIERRE: Alex

Kustantaja: Minerva 2015

Alkuteos: Alex

Suomennos: Sirkka Aulanko

Pierre Lemaitre (s. 1956) on Ranskan suosituimpia kirjailijoita. Vuonna 2013 hän sai sekä arvostetun Goncourt-palkinnon historiallisesta romaanistaan Näkemiin taivaassa että The International Dagger -palkinnon trilleristään Alex, jonka brittiläinen Crime Writers’ Association valitsi vuoden parhaaksi ulkomaiseksi rikosromaaniksi.

Alex on upea kaunotar, joka luottaa itseensä vain kätkeytyessään peruukkien ja rooliasujen taakse. Silloin hän on kuin näyttelijä, joka hallitsee pienintäkin vivahdetta myöten keinot niin naisten kuin miesten viekoitteluun. Eräänä päivänä hänet kidnapataan, pahoinpidellään ja ripustetaan ahtaassa häkissä roikkumaan tyhjän teollisuushallin katosta. Poliisi saa tiedon sieppauksesta erään koiranulkoiluttajan ansiosta, mutta miten edetä siitä? Kuka on uhri? Kuka on kidnappaaja? Motiivi? Olinpaikka? Kertomus seuraa vuoronperään siepatun nuoren naisen, Alexin, kamppailua ja rikospoliisin tuskallisen hidasta selvitystyötä. Kun asiat lopulta näyttävät selkiintyvän, ollaankin vasta varsinaisen kertomuksen alussa. Kuka ja millainen on Alex? Sen selvittäminen vie aina vain synkempiin ja raastavampiin paljastuksiin.

Kirja on vetävä alusta alkaen ja yllätykselliset käänteet takaavat jännityksen säilymisen loppuun saakka. Kuka lopultakin on uhri ja kuka syyllinen? Joissakin kohdissa on painajaismaista tunnelmaa.

Punamusta rotta, joka on kiivennyt köydelle ylhäisessä yksinäisyydessään, hyppää häkin kannelle ja hetken kipitettyään pysähtyy ja nousee hyvin korkealle takajaloilleen. Se on varmaan antanut merkin lauman muille jäsenille, sillä seuraavassa hetkessä melkein kaikki rotat kiipeävät takaisin ylös, niitä on kaikkialla, häkin kannella, oikealla, vasemmalla ja korissa joka keikkuu villisti.

Miltei hypnoottisen kiehtova Alex nousee henkilöistä etusijalle, mutta muitakin mielenkiintoisia hahmoja kirjassa on. Esimerkiksi ylikomisario Camille Verhoeven, joka on vain 145-senttinen mutta oikea pieni terrieri miehekseen. Hän ottaa tapauksen vastuulleen hyvin vastentahtoisesti, sillä se tuo mieleen hänen oman vaimonsa kidnappauksen ja murhan, mutta taistelee sitten teräksenlujasti näkemyksensä puolesta. Apunaan hänellä on merkkivaatteita rakastava varakas Louis ja äärimmilleen pihi Armand, joiden mukana tarinaan tulee myös huumoria. Alex on taidokas dekkari, joka jollakin tapaa tuo mieleen ruotsalaisen Varistyttö-trilogian. Se vetää lukijan synkkiin ja pelottaviin syövereihin, sairaan ihmismielen pahuutta pohtimaan.