ŠIŠKIN, MIHAIL: Neidonhius

Kustantaja: WSOY 2015

Alkuteos: Venerin volos

Suomennos: Vappu Orlov

Mihail Šiškin (s. 1961) on erittäin arvostettu venäläinen nykykirjailija, joka on voittanut Vuoden esikoisen palkinnon vuonna 1993, Venäjän Booker-palkinnon 2000, Venäjän Kansallisen bestseller-palkinnon 2005 ja Suuri kirja -palkinnon 2011. Hän on perhesyistä asunut Sveitsissä vuodesta 1995 lähtien, työskennellyt maahanmuuttovirastossa tulkkina ja toiminut opettajana ja lehtimiehenä. Vuonna 2005 ilmestyi venäjäksi Šiškinin kansainvälinen läpimurtoteos Neidonhius. Kirjan ilmestyminen merkitsi potkuja tulkintyöstä ja vihapostia Venäjältä.

Neidonhius pelottaa jo paksuudellaan, sillä sivuja on yli 560. Kirja ei sovi sellaiselle, joka kaipaa selkeää juonta ja rakennetta, sillä se rönsyilee, hypähtelee ja liitelee ihan omia teitään. Todella hyvä yleissivistys pitäisi olla, jotta ymmärtäisi kaikki hienovaraiset viittaukset uskontoon, historiaan ja kirjallisuuden eri muotoihin aina kansansaduista antiikin myytteihin ja klassikkoromaaneista Agatha Christien dekkareihin. Onneksi kirjan lopussa on hyvä selitysten ja huomautusten osio.

Romaanin epävirallinen päähenkilö on venäläinen tulkki, joka avustaa Sveitsiin pyrkivien pakolaisten haastatteluissa. Ensimmäisissä tapauksissa ihmisten moninaisia surullisia kohtaloita käydään läpi hyvin lyhyesti ja asiallisesti, mutta myöhemmin alkavat niin kysymykset kuin vastaukset paisua laajoiksi oudoiksi tarinoiksi. Välillä tulkki kirjoittaa riehakkaita kirjeitä Nebukadnosaurus-nimiselle vastaanottajalle, jonka myöhemmin oivaltaa miehen omaksi lapseksi. Avioeron seurauksena poika on muualla, erossa isästään. Mukaan limitetään vielä vanhan laulajattaren päiväkirjoja, joissa kertoillaan varsin paljastavasti kouluajoista, rakastumisista, kutsumuksesta, myötä- ja vastoinkäymisistä. Tässä Šiškin on hyödyntänyt ukrainalaissyntyisen äitinsä aitoja päiväkirjoja. Paloista muodostuu lopulta värikäs kuva Venäjän kansan vaiheista ja sen kovista kohtaloista.

Olisiko Šiškinin perusajatus se, että kaikki toistuu uudestaan ja uudestaan? Aikakaudet liukuvat toisiinsa ja aina uudet ihmiset astuvat näyttelemään samoja rooleja. Sodat eivät lopu, kuolema on aina lähellä ja onnen hetket lyhyitä. Ihminen on muukalainen, olipa sitten vieraalla maalla tai kotimaassa.

… me tässä olemme vain jonkun varjoja, jonkun jota emme pysty näkemään, emme kuulemaan, emme tajuamaan. Meidän ruumiimme on vain meidän toisen, oikean olemassaolomme varjo…

Loppujen lopuksi tärkeintä elämässä on rakkaus, vaikka rakastaminen voi olla vaikeaa ja luottamus haihtuvaista.

… vain matka pisteestä A pisteeseen B kuljetaan kilometreittäin, mutta elämän läpi kuljetaan ihmisestä toiseen; on otettava ihmiset sisäänsä, ja ne joita olet rakastanut eivät katoa mihinkään, he elävät sinussa, sinä koostut heistä. Sitä juuri on elämän kulku.

Šiškiniä on verrattu sellaisiin suuriin klassikoihin kuin Anton Tšehov ja F. M. Dostojevski, mutta myös oman aikamme kertojin kuten Orhan Pamuk ja J. M. Coetzee. Kääntäjälle tekstin on täytynyt olla melkoinen haaste, sillä tyylilajit vaihtuvat äänessä olevan henkilön mukaan slangista kirjakieleen ja muodot haastatteluista kirjeisiin, kertomuksista runoihin, päiväkirjoista sananlaskuihin. Vappu Orlov on selvinnyt urakasta upeasti. Neidonhius vaatii lukijalta paljon, mutta palkitsee hänet kyllä lopussa.