KUBICA, MARY: Good Girl : kunpa tietäisit
Kustantaja: HarperCollins 2015
Alkuteos: The Good Girl
Suomennos: Meri Ala-Tauriala
Mia Dennett on menestyvän ja vauraan chicagolaistuomarin tytär, joka
kapinoi seurapiirielämää vastaan ja opettaa kuvaamataitoa vaihtoehtokoulussa. Eräänä iltana 24-vuotias Mia katoaa, ilmeisesti kidnapattuna lunnasrahojen toivossa. Sieppauksesta ja sen jälkeisistä tapahtumista kerrotaan kirjan AIEMMIИ -aikatasossa, kun taas MYÖHEMMIИ-aikataso kuvaa
Mian paluuta kotiin kolmen kuukauden kuluttua. Mia on menettänyt muistinsa ja
ilmeisesti identiteettinsäkin, koska väittää sinnikkäästi olevansa nimeltään Chloe.
Mia on tyttäreni,
eikä kuitenkaan ole. Hän on Mia, eikä hän ole tämä. Hän näyttää Mialta, mutta
hän pitää villasukkia ja juo kahvia ja herää nyyhkyttämään keskellä yötä. Jos
kutsun häntä Chloeksi, hän reagoi nopeammin kuin ristimänimeensä. Hän näyttää
tyhjältä ja vaikuttaa olevan unessa ollessaan valveilla, ja makaa valveilla,
kun hänen pitäisi olla unessa.
Tapahtumista kertovat vuoronperään eri aikatasoissa liikkuen Mian äiti
Eve, tutkimuksia johtava etsivä Gabe Hoffman ja tapahtumiin sekaantunut Colin
Thatcher. Mia itse astuu esiin vasta epilogissa paljastaen silloin palapelin
viimeisen ja aika yllätyksellisen osan. Kertomuksen aikana käyvät ilmi
Dennettin perheen sisäiset jännitteet. Isä James käyttää valtaa pienimmissäkin
asioissa, vaikka toisaalta on varsin välinpitämätön perheensä suhteen. Hänelle
maineesta ja menestyksestä on tullut kaikkea muuta tärkeämpää. Äiti Eve täyttää
osansa seurapiirirouvana, mutta on henkisesti täysin nujerrettu eikä enää osaa
ilmaista tunteitaan sanoilla, vain teoilla. Isosisko on kylmä ja tehokas, isän
toiveiden täyttäjä ja siksi huomion keskipiste. Taiteelliselle Mialle ei heru
hyväksyntää. Hän on yksinäinen lapsi, uhmakas teini ja kaunainen aikuinen. Tarinan
edetessä alkaa kuitenkin toivo uudesta elämästä herätä.
Tapahtumat etenevät pitkälti lukijan odotusten mukaan, mutta osittain
tämä on hämäystä. Loppuratkaisun jälkeen monia pieniä yksityiskohtia miettii
ihan uudesta näkökulmasta ja uusin painotuksin. Good Girl ei ole suurta
kirjallisuutta, mutta ihan viihdyttävää luettavaa kuitenkin.
HAWKINS, PAULA: Nainen junassa
Kustantaja: Otava 2015
Alkuteos: The Girl on the Train
Suomennos: Oona Timonen
Aviomies löytää uuden kumppanin ja Rachel jää tyhjän päälle. Hän alkaa
juoda ja menettää niin asuntonsa ja työpaikkansa kuin ulkomuotonsakin.
Pitkämielinen ystävätär sallii Rachelin asua luonaan ja antaa anteeksi
humalaiset törttöilyt, mutta hän ei tiedäkään kumppaninsa olevan työtön. Rachel
nimittäin lähtee joka aamu junalla Lontooseen ja palaa illalla takaisin. Junan
ikkunasta Rachel seuraa kiinteästi entisen kotikatunsa varrella asuvan
pariskunnan elämää. Hän ristii pariskunnan Jasoniksi ja Jessiksi ja keksii näille
kokonaisen elämäntarinan harrastuksia myöten. Ennen kaikkea upean ja onnellisen
avioliiton! Kerran Rachel kuitenkin näkee jotain, mikä romuttaa hänen
kuvitelmansa. Kun ”Jess” katoaa, Rachel uskoo olevansa tärkeä todistaja ja
sotkeutuu samalla yhä syvemmälle tapahtumiin. Mutta onko hän tulkinnut oikein
näkemäänsä? Onko humalainen nainen ylipäätään luotettava todistaja?
Mielenkiintoisinta kirjassa on luotettavan tuntuinen kuvaus
alkoholismista. Rachelin raitistumisyritykset tahtovat katketa lyhyeen, kun
elimistö vaatii alkoholin suomaa hetkellistä hyvää tunnetta ja lämpöä – ja
ainahan löytyy hyviä selityksiä ja puolusteluja. Nousuhumalan aikana hän
heittäytyy innoissaan tekoihin, joita myöhemmin katuu (esimerkiksi entisen
aviomiehen pommittamiseen puhelinsoitoin ja tekstiviestein). Vielä enemmän
hävettävät tietenkin sammumiset, joiden jäljiltä muistoissa tuntuu olevan
pahoja aukkoja. Rachel ei ole siis mikään rakastettava hahmo, mutta
turhautumisen ohella hän herättää myötätuntoakin.
Olen juuri lukemassa Hawkinsia, eikä se ehkä olekaan niin koukuttava kuin etukäteen ajattelin, mutta puolessa välissä vasta ollaan, joten annan sille vielä mahdollisuuden :)
VastaaPoistaKyllä Hawkins ihan luettava teos on, ei sitä tarvitse kesken jättää!
Poista