Kustantaja: Tammi 2015
Alkuteos: El viajero del siglo
Suomennos: Tarja Härkönen
Vuonna 1977 syntynyt Andrés Neuman on nykyisin Espanjassa asuva argentiinalaissyntyinen kirjailija, joka on jo herättänyt maailmanlaajuista huomiota ja saanut lukuisia
kirjallisuuspalkintoja.
Vuosisadan
matkustaja ajoittuu 1800-luvun alkupuolelle, jolloin teollistuminen on alkamassa,
aatemaailma muuttumassa ja työväestö nousemassa. Tapahtumapaikkana on jossain
Saksin ja Preussin rajamaastossa sijaitseva Wandernburgin kaupunki. Kartoista
Wandernburgia ei löydy, sillä se siirtyilee salaperäisesti paikasta toiseen.
Myös Wandernburgin sisällä kadut ja paikat tuntuvat vaihtavan koko ajan
sijaintiaan. Tänne pysähtyy yöpymään salaperäinen Hans, intohimoinen matkustelija.
En mahda sille
mitään, Hans jatkoi, että kun olen pitkään samassa paikassa, huomaan että alan
nähdä huonommin, aivan kuin olisin sokeutumassa. Asiat alkavat muistuttaa
toisiaan, muuttuvat sameiksi, eikä mikään tunnu enää ihmeelliseltä
Tällä kertaa Hansin lähtö kaupungista lykkääntyy päivä ja viikko kerrallaan,
kunnes miltei unohtuu. Hän nimittäin pääsee nopeasti sisälle kahteen hyvin erilaiseen
ryhmään. Toisaalta on luolassa asuva vanha posetiivari työläistovereineen ja
toisaalta porvarispiiri hienostuneessa salongissaan. Kummassakin keskustellaan
ja väitellään vuolaasti - posetiivarin luona työläisen asemasta ja unista,
Gottliebin salongissa filosofiasta, kirjallisuudesta ja politiikasta. Näin
asiaan perehtymätön lukijakin tutustuu 1800-luvun suuntauksiin ja
merkkihenkilöihin. Keskustelu pysyy sen verran kansantajuisena, ettei ihan
putoa kärryiltä.
Minulle
jumalallista on se että meillä on jalat maan pinnalla, ymmärrättekö?
(mielenkiintoinen näkökohta, sanoi herra Levin, mutta entäs ylevät tunteet? emmekö
tutki maallista nimenomaan niiden avulla? mihin valtakuntaa harras rukous
kuuluu? tai esimerkiksi Bachin kantaatti? onko Bachin kantaateilla jalat
maassa? tai.)
Keskustelujen lomassa myös tunteet leiskuvat. Hansin ja
väittelysalonkia emännöivän Sophien välille syttyvä rakkaus on kuumaa mutta
kiellettyä, sillä Sophie on jo kihloissa. Jättäisikö Sophie rikkaan ja palvovan
kihlattunsa, vaikka Hans kuinka tuntuisi sukulaissielulta vapaamielisyydessään
ja kapinoinnissaan? Hans ja Sophie nousevat eloisuudessaan keskeisiksi hahmoiksi,
mutta esimerkiksi vanhaa, viisasta posetiivaria on miltei pakko rakastaa.
Kirja on niin taidokkaasti rakennettu, ettei se kuudestasadasta
sivustaan huolimatta juurikaan tunnu raskaalta. Joskus tapahtumia rinnastetaan
aika hurjalla tavalla toisiinsa – seurataan esimerkiksi vuoron perään lampaan
keritsemistä ja naisen raiskausta. Kaikkiaan Neumanin teksti on kaunista ja
vaihtelevaa. Toisinaan se soljuu pitkinä lauseina hypnoottisesti eteenpäin ja
toisinaan tarjoaa nopeita impressioita.
Nulte oli vaisu joki,
liian matala laivojen mennä. Sen vesi tuntui vanhalta, alistuneelta.
Poppelirivistöjen vartioimana se kynti laaksoa kuin apua anoen. Kun sitä katsoi
ylhäältä kukkuloilta se oli tuulessa taipuva vesikihara. Ei niinkään joki kuin
joen muisto. Wandernburgin joki.
Vuosisadan
matkustaja on mielenkiintoinen kirja, joka yhdistää ystävyyden ja rakkauden
kuvaukseen monenlaista aatteellista ja kulturellia pohdintaa. Rikosmysteerikin
kirjassa on, joskaan ei kovin suuressa osassa. Kohtalo kyllä tuntuu leikittelevän
ihmisten kustannuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti