BUSQUETS, MILENA: Tämäkin menee ohi

Kustantaja: Otava 2016

Alkuteos: También esto pasará

Suomennos: Tarja Härkönen

Espanjalainen kirjailija, toimittaja, kääntäjä ja muotiblogin pitäjä Milena Busquets (s. 1972) pohjaa romaaninsa Tämäkin menee ohi paljolti omiin kokemuksiinsa. Milenan äiti, Ester Tusquets, perusti 1960-luvulla katalonialaisen kustantamo Lumenin ja koulutti siellä tyttärensä askel askeleelta toimittajaksi. Hän myös kannusti Milenaa kirjoittamaan vakavasti otettavaa ja laadukasta kirjallisuutta. Äidin kuolema 2012 oli romahduttaa Milenan maailman.

Tarinan alussa Blancan äidin hautajaiset ovat ohitse ja Blanca lamaannuttavan surun vallassa. Äiti oli hänen elämänsä suurin rakkaus ja kaiken keskus. Äiti opetti tyttärensä iloitsemaan ainutlaatuisista hetkistä ja haihtuvaisesta kauneudesta, kantamaan vastuun tekemisistään ja virheistäänkin ilman jälkikäteistä pahoittelua, ottamaan ihmiset tasavertaisina ja vihaamaan pikkumaisuutta. Toki äidissä oli puutteensa: vahvuudessaan hän saattoi jyrätä toiset, suorasukaisuudessaan loukata toisten tunteita, kärsimättömyydessään olla sokea. Tytär ei kuitenkaan voi olla muistamatta häntä päivästä toiseen:

Sinun kasvosi, äiti, katosivat sen naamarin taakse jonka sairaus niille nosti. Ponnistelen joka päivä, jotta näkisin ne taas, jotta pääsisin vuosien läpi ja kohtaisin todellisen katseesi, sen joka sinulla oli ennen kuin se kivettyi. Tuntuu kuin kaataisin muuria vasaralla. Samalla tavalla käy surun kanssa, joka asettuu päällemme ohuina ja narskuvina lasikerroksina ja peittää meidät vähä vähältä kokonaan.

Kaikki neuvovat Blancaa lähtemään Cadaquésiin ja laskemaan veneen vesille. Cadaquésin kesäkotiin kokoontuukin sitten koko ystäväjoukko, Blancan lapset, kaksi eksää ja nykyinen (naimisissa oleva) rakastaja. Seksi tuntuu olevan ainoa asia, mikä keventää Blancan oloa. Sitä sitten harrastetaankin huolettomasti keskustelujen, ruokailujen ja viinilasillisten ohella. On kesäisen värikästä ja vapaata.

Kirjan nimi perustuu tarinaan. Kiinan keisari pyysi viisaita miehiä keksimään lyhyen lauseen, joka toimisi aina ja joka tilanteessa. Kuukausien mietinnän jälkeen viisaat tarjosivat lausetta: ”Tämäkin menee ohi.” Blancan äidin mielestä lause oli totta: ”Tuska ja ahdistus menevät ohi, niin kuin menee onni ja autuus.” Blanca ei tätä heti usko, mutta ehkä ajan myötä…

Tämäkin menee ohi -romaani ei ensi alkuun tuntunut kovin kiinnostavalta, joskin hienostuneen kauniit lauseet vakuuttivat kirjailijan taidoista. Blancan murhe tuntui ylimitoitetulta ja muu toiminta taas pinnalliselta ja holtittomalta. Vähitellen tarinaan pääsi sisälle, ja niinhän Blancakin alkoi kasvaa ja aikuistua turvallisen ystäväpiirinsä tukemana. Pienessä kirjassa oli ihan oikeaa elämänviisautta.