ROCKMUSIIKKIA JA KIRJAILIJOITA

ITKONEN, JUHA: Palatkaa perhoset

Kustantaja: Otava 2016

Juha Itkosen menestysromaani Anna minun rakastaa enemmän (2005) kuvasi suomalaisen rockmuusikon Suvi Vaahteran eli Summer Maplen nousua kansainväliseksi tähdeksi ja irtiottoa entisestä elämästään.  Palatkaa perhoset jatkaa tarinaa, joten sen täydellinen ymmärtäminen melkein vaatii Anna minun rakastaa enemmän -teoksen lukemista ensin.

Kirjassa liikutaan milloin kymmenen vuoden takaisessa menneisyydessä, milloin nykyhetkessä. Paikka vaihtuu suomalaisesta jääkiekkokaupungista Afrikkaan, Lontooseen ja Yhdysvaltoihin. Lukujen otsikot kertovat selkeästi, missä ajassa ja paikassa kulloinkin ollaan. Kertojina vaihtelevat Anna minun rakastaa enemmän -teoksen tapaan Suvin äiti Leena ja ensirakkaus Antti Salokoski. Mukana on myös lehtiartikkeleita ja haastatteluja.

Antin elämä on asettunut uomiinsa. On kohtuullisen kiinnostava työ historianopettajana, on kaunis ja tarmokas vaimo ja ihana lapsi. Silti hän on turhautunut ja Suvia kohtaan kaunainen. Koska Suvi hylkäsi Antin? Vai koska saavutti menestystä, jollaisesta Antti on saanut vain unelmoida?  Milloin Antti kasvaa aikuiseksi?

Leena puolestaan on leskeksi jäätyään valmis matkustelemaan Suvin mukana maailmalla hoitamassa tämän pientä Rosa-tytärtä. Leena tuntee itsensä tärkeäksi, oikeaksi perheen tukipilariksi, kun Suvi hänen mielestään vain luo musiikkia ja yrittää pelastaa hiipuvan uransa. Tosiasiassa Leena kyllä taitaa itse etsiä jotain, mihin takertua.

Entä Suvi? Onko hän niin kylmä ja itsekeskeinen kuin äiti ja Antti väittävät? Onko hän niin kaukana normaalista arjesta ja tavallisen ihmisen todellisuudesta kuin nämä uskovat? Vasta kirjan viimeisessä luvussa Suvi saa puheenvuoron, siihen asti on saanut kuulla vain häneen kohdistettuja syytöksiä.

Palatkaa perhoset ei puhuttele ihan samassa määrin kuin Anna minun rakastaa enemmän, mutta kyllä siinäkin tunnetta ja vahvuutta on. Ihmisiä raastavat ristiriitaiset tunteet, joita he eivät ymmärrä eivätkä aina tiedostakaan – eivätkä siten myöskään osaa puhua asioita selviksi keskenään. Rakkaus on kuitenkin kaiken takana. Siitä Antti mietiskelee näin:

Onnelliseen rakkauteen tarvittiin kaksi ihmistä, kukaan ei voinut rakastaa onnellisesti yksin, mutta siinäkin harvinaisessa tapauksessa että rakkaus oli molemminpuolista, se oli silti aina väistämättä myös yksinäistä, toisiaan rakastavat eivät rakastaneet toisiaan samalla tavalla, yhden ihmisen rakkaus oli aina hänen omansa ja hän kantoi sitä yksin.

Itkonen osoittaa syvällisen tietämyksensä rockmusiikista, mutta vähempikin levyjen ja musiikkikappaleiden analysointi olisi vakuuttanut. Ihastuttavasti hän vertaa muusikkoja perhosenjahtaajiin, jotka yrittävät vangita kappaleisiinsa hauraan ja vapaan sielun, perhosen. Väkisin runnomalla se ei toteudu, mutta Itkosen kaunis ja monikerroksinen kieli kyllä päästää perhoset lentoon.

RITVANEN, ANTTI: Miten muistat minut

Kustantaja: Otava 2016

Antti Ritvanen (s. 1976) on koulutukseltaan psykologi, mutta koonnut elämänkokemusta monelta eri alalta. Miten muistat minut on hänen esikoisromaaninsa.

Jessen äiti on liian levoton jaksaakseen kauan tasaista elämää aviovaimona ja äitinä. Ennen pitkää hänen on repäistävä, lähdettävä etsimään uutta, koettava järisyttäviä rakkaussuhteita, kokeiltava alkoholia ja huumeita, toteutettava kirjailijanuraa. Kuusivuotias Jesse elää muusikkoisänsä hoivissa toki suhteellisen turvallista ja normaalia elämää, mutta jokin hiertää. Äidin ja pojan välinen suhde on ollut niin symbioottinen, ettei sitä voi katkaista kokonaan koskaan. Ainakin Jessen puolelta mukana on myös voimakas seksuaalinen lataus.

Oli nainen joka täytti huoneen ja minä siinä kiinni ja meidän tunteemme ja kehomme ja ajatuksemme yhteisiä, yhtä. Äidin ruumis tuoksuineen ja kipuineen ja himoineen kuului minulle ja minun ruumiini sille, äidin kaaos ja ahdistus ja kuolemanpelko olivat minun, kaikenkattava kiihko ja riemu samoin.

Jesse vihaa ja kaipaa, pyrkii eroon ja palaa taas. Elämästä ei oikein saa otetta, naiset ovat petollisia. Jesse antaa anteeksi paljon, mutta antaako oikeasti vai pelkkää pelokkuuttaan?

Marjatta Aalto, kirjailijaäiti, on elämää suurempi hahmo, lööppien kuningatar. Hänen itsetuhoisuutensa on äärimmäistä, käsittäen hullaantumisen yhä uudestaan samaan ongelmaiseen mieheen, rocktähteen. Ei käy kiistäminen hänen rakkauttaan Jesseä kohtaan, mutta kovin pitkäjänteistä se ei ole. Voiko sellaista hyväksyä, että hän varastaa ideoita lapsensa salaisista muistiinpanoista?

Kirjassa liikutaan useissa aikatasoissa, jotka on ilmaistu luvun otsikoissa selkeästi. Pääasiallinen kertoja on Jesse, mutta mukana on myös Marjatan näkökulma päiväkirjojen ja artikkeleiden muodossa. Nauhurillakin on tärkeä osuutensa loppuratkaisun tullen…

Ritvanen sijoittaa kirjansa todelliseen maailmaan, todellisten ihmisten ja todellisten tapahtumien keskelle. Toisaalta tutut kirjallisuuden- ja musiikkialan nimet kiinnittävät tarinan ajankohtaan, mutta toisaalta ne laimentavat sen uskottavuutta. Jokainen tietää kuitenkin, ettei Marjatta Aalto hävinnyt Finlandia-palkintoa Olli Jaloselle! Rönsyjä olisi voinut hieman leikata, niin perustarina olisi tiivistynyt selkeämmäksi. Silti kirjasta jäi pohjimmaiseksi hyvä tunne. Ritvanen kuvaa oivaltavasti ihmisiä heikkouksineen, iloineen ja suruineen. Psykologin ote näkynee siinä, miten outoja ja paljastavia unia kaikki näkevät. Miten muistat minut ei ole suorastaan hauska kirja (niin kuin takateksti mainostaa), mutta mustaa huumoria siihen kyllä kätkeytyy hieman salakavalastikin.