HURLEY, ANDREW MICHAEL: Hylätty ranta

Kustantaja: WSOY 2016
Alkuteos: The Loney
Suomennos: Jaakko Kankaanpää

Hylätty ranta on englantilaisen Andrew Michael Hurleyn (s. 1975) esikoisromaani. Se voitti vuonna 2015 parhaan esikoisromaanin Costa-palkinnon ja sai lehdissä suorastaan ylistäviä arvosteluja. Se on synkkäsävyinen ja jopa kauhuelementtejä sisältävä kuvaus uskosta, taikauskosta ja pelosta.

Kirjan kertoja on Tonto-niminen mies, joka pienen sanomalehtiuutisen takia ryhtyy muistelemaan erästä vuosientakaista pääsiäistä. Hän oli silloin vielä pelkkä lapsi eikä ymmärtänyt kaikkia asioita, mutta jotain pelottavaa kuitenkin tapahtui. Tuolloin roomalaiskatolinen seurakunta, johon Tonton perhekin kuuluu, on vuosittaisen tapansa mukaan matkustanut viettämään retriittiä Loneylle, karulle luoteisenglantilaiselle rannikolle. Tontolle ja isoveli-Hannylle viikko merkitsee lähinnä tutkimusretkiä ja seikkailupelejä tuulten ja vuorovetten muovaamalla rannalla. Poikien äidille, Äikälle, seutu sen sijaan on maailman pyhin paikka heti Lourdesin jälkeen ja paikallisen lähteen vesi keino parantaa Hanny mykkyydestä. Pyhälle lähteelle menoon valmistaudutaan paastoten ja rukoillen sekä monenmoisin rituaalein, joista yhdestäkään voimakastahtoinen Äikkä ei suostu tinkimään. Seurakunnan pappina vasta aloittanut isä Bernard yrittää kyllä pitää kokoontumista rennompana ja enemmän henkisenä kokemuksena kuin suorittamispakkona.

Retriitin aikana kylällä havaitaankin ihmeellisiä asioita: sokeutunut nainen saa näkönsä takaisin, rampa parantuu ja omenapuut puhkeavat kukkaan paljon ennen aikaansa. Ovatko nämä ihmeet Jumalasta vai paholaisesta? Seudun ihmisillä on säilynyt vanhoja pakanuuteen vivahtavat uskomuksia ja tapoja, mutta onko niillä mitään yhteyttä tapahtumiin?

Hylätty ranta ei ole varsinaisesti kauhukirja, vaan Hurley luo painostavan ja uhkaavan tunnelman taitavasti erilaisten vihjailujen ja avoimeksi jäävien yksityiskohtien avulla. Ilmapiiriin vaikuttaa suuresti itse Loney, joka melkein on eloisampi kuin kirjassa kuvatut ihmiset.

Loney näytti ehkä autiolta ja mitäänsanomattomalta, mutta siellä oli vaarallista. Se oli kesytön, hyödyntämätön kaistale Englannin rannikkoa. Laaja eloton lahti, joka täyttyi kahdesti päivässä niin että Coldbarrowin harjanne jäi saareksi. Tulvavuoksi saattoi tulla laukkaavaa hevosta nopeammin ja joka vuosi ihmisiä hukkui. Arvaamatta yltynyt tuuli painoi epäonnisia kalastajia maihin. Uhkarohkeat simpukankerääjät eivät ymmärtäneet minkä kanssa olivat tekemisissä vaan ajoivat autonsa hiekalle pakoveden aikaan ja ajautuivat maihin vasta viikkokausien kuluttua kasvot vihreinä, iho nukkaisen pehmeänä.

Hylätyn rannan varsinainen ydin on uskonnon ja taikauskon välinen rajanveto sekä uskon säilyttämisen ja menettämisen pohdinta.  Keskiössä on roomalaiskatolinen seurakunta, jonka aiempi pappi isä Wilfred edusti ahdasta ja rangaistuskeskeistä uskonlinjaa, kun taas nuoren isä Bernardin näkemys on humaani ja salliva. Kumman usko mahtaakaan kestää koettelemuksissa paremmin?  Mitä seuraa siitä, jos usko katoaa? Kirjan henkilöistä mielenkiintoisin on Äikkä, jolle Hannyn parantuminen on selvästikin pakkomielle. Ajatteleeko hän ollenkaan lastaan ja tämän parasta vai onko parantuminen tärkeää vain Äikälle itselleen? Todiste siitä, että Jumala on oikeasti olemassa?

Rivi dominopalikoita, kieppuvia lautasia kepin nenässä, korttitalo. Kuluneita vertauskuvia riittää. Isä Bernard oli tajunnut sen, mitä olin tiennyt Äikästä jo pitkään – että jos yksikin kohta pettäisi, jos yksikin rituaali jäisi väliin tai tavanomaisia menoja joskus käytännön syistä lyhennettäisiin, hänen uskonsa romahtaisi ja menisi pirstaleiksi.

PS. Hylätty ranta -romaanista voi valita mieltymyksensä mukaan joko musta- tai valkokantisen version.