Kustantaja: Tammi 2016
Palkitussa esikoisteoksessaan Kosmonautti Katri Lipson käsitteli ihmisten välisten suhteiden vaikeutta ja kätkettyjä salaisuuksia Neuvostoliittoon sijoitettuna. Kirjassa Detroit on tapahtumaympäristönä Amerikka,
mutta ongelmat samankaltaisia.
Timothy Callahan on 19-vuotias ja vuoden lupaavimpia
tulokkaita NHL-jäillä. Muutaman vuoden vanhempi Nathan Delorme puolestaan on
joukkueensa kirkkain tähti, kuuluisuuteen ja ylelliseen elämään tottunut itsetietoinen
suuruus. Nuoren tulokkaan ja kokeneen tähden yhteispeli kaukalossa sujuu kuin
unelma ja vapaa-aikakin kuluu paljolti yhdessä. He ovat parhaat ystävät, mies ja
hänen varjonsa. Sitten Detroitissa tapahtuu kauheita: Timin kaularanka murtuu
laitataklauksessa ja hän halvaantuu kaulasta alaspäin. Miksi nopea ja voimakas
nuorukainen ei väistä päälle tulevaa pelaajaa, joka on tunnettu juuri
taklauksistaan? Miksi Nathan ei kertaakaan käy onnettomuuden jälkeen hoitokodissa
katsomassa ystäväänsä? Miksi Nathan sen
sijaan romuttaa oman uransa? Tim odottaa odottamistaan. Hänellä ei ole
paljonkaan mielenkiinnon kohteita tilanteessa, jossa normaali elämä on jo
menetetty vaikka kaiken pitäisi olla vasta alullaan.
Timothy on katsellut
kaikki Nathanin ottelut ja silloinkin kun Nathan ei pelaa – tänä keväänä niin
on ollut usein – hän katselee nähdäkseen joukkueen, joka pelaa, istuu ja
matkustaa samalla jäällä, penkillä, bussissa ja lentokoneessa Nathanin kanssa.
Ja vaikka hän tietää, miten se aina päättyy, miten vaikea on muistella aikoja
Nathanin kanssa ja katsella hänen peliään, on kuitenkin mahdollista, että niin
kauan kuin Nathan pelaa, ei Nathankaan voi kokonaan unohtaa, millaista oli
pelata Timothyn kanssa.
Kirja kuvaa jossain määrin jääkiekkopeliä, muttei mitenkään
syvällisesti eikä aina ihan asianmukaisin termeinkään. Pääpaino on selvästi
ihmisten välisissä suhteissa. Jääkiekkojoukkueen sisällä valitsee äijämäisen
ronski ja samalla karhean suojeleva ilmapiiri, mutta kovin läheisiä miehet
eivät kuitenkaan ole keskenään. Herkimpien tuntojen ilmaiseminen ja
selvitteleminen ei ole helppoa ympäristössä, missä kaikesta väännetään
kaksimielisiä vitsejä.
Detroit on paikoin
hieman melodramaattinen, mutta kuitenkin varsin vaikuttava kuvaus ystävyydestä,
rakkaudesta ja toiveiden särkymisestä. Henkilöistä päähuomion vievät Timothy ja
Nathan, jotka ovat uskottavia nuorekkaassa uhossaan ja epävarmuudessaan, mutta
sivuhenkilöissäkin löytyy herkullisia hahmoja. On Timin hysteerisen tarmokas äiti,
joka on valmis turvautumaan mihin tahansa poppakonstiin, jos vain on vähänkin
toivoa Timin tilan jonkinlaisesta kohentumisesta. On Timin henkilökohtainen hoitaja
Nellie, jonka hoitomenetelmät ovat joskus epäortodoksisia, mutta tähtäävät aina
hoidettavan parhaaseen. On sokea strippari Janet, jonka Nathan ”ostaa” tietty
tarkoitus mielessään.
Detroit on romaani
täynnä pakahduttavia tunteita, leimahduksia ja vetäytymisiä, katkeruutta ja
anteeksiantoa. Loppua leimaa jo hiljainen surumielisyys.
Tuolla he nyt ovat kolmistaan. Pimeydessä
taivaltava tyttö ja kaksi tähdenlentoa, joista toinen on jo maassa kaikki neljä
sakaraa säpäleinä, ja toinen tulossa hyvää vauhtia perässä. Toinen tekisi mitä
tahansa, jos tuntisi edes vaatteet ihollaan, ja toinen on tehnyt kaikkensa,
ettei tuntisi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti