Kustantaja: Gummerus 2016
Jukka Viikilä (s. 1973) on
helsinkiläinen kirjailija ja dramaturgi. Hän on julkaissut kaksi runokokoelmaa, joista ensimmäinen oli ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirja- palkintoon vuonna 2008. Vuonna 2011 ilmestyi Viikilän yhdessä Janne Nummelan ja Tommi Nuopposen kanssa kirjoittama kaunokirjallinen tietosanakirja Ensyklopedia, joka sai Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon vuoden parhaana proosateoksena. Viikilän esikoisromaani Akvarelleja Engelin kaupungista on ehdolla
vuoden 2016 Finlandia-kirjallisuuspalkintoon.
Maaliskuussa 1816 preussilaissyntyinen
arkkitehti Johan Carl Ludvig Engel muuttaa perheineen Helsinkiin. Hän on
ottanut vastuulleen tuon ulkosaariston kallioniemen kohottamisen Venäjän
tsaarille sopivaan loistoon ja kenties jopa valtakunnan toiseksi pääkaupungiksi.
Mieluiten hän olisi Berliinissä, mutta sieltä ei arkkitehdille töitä löydy eikä
siis elantoakaan.
Vain
kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi
kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään
ja syrjäiseen paikkaan?
Engel ei tosiaankaan näe Helsingissä
paljon hyvää. Hän ei opi maan kieltä, vaan joutuu turvautumaan tulkkiin. Hän
kärsii kaiken aikaa vilusta ja epämukavuudesta. Kodin lähellä saastunut kaivo levittää
tautia ämpärinkantomatkan päähän, koleravaunut vierivät, perhe lukittautuu
sisätiloihin. Vaimoa vaivaa suunnaton koti-ikävä. Pieni Emilie-tytär on
alituiseen sairaana ja isän sydäntä kalvaa hätä. Osoittautuuko jäätävään Pohjolaan
asettuminen kohtalokkaaksi virheeksi? Rakennustyötkään eivät etene toivotulla
tavalla. Keisari muuttelee piirustuksia ja hylkää suunnitelmia, vaikka korostaa
koko ajan, että rahaa olisi nyt käytettävä säästelemättä! Rakennusmiesten ja
eläinten kuolemat työtapaturmissa koskettavat Engeliä tavattoman paljon. Lopulta
arveluttavat itse rakennuksetkin: sopivatko ne ollenkaan Helsinkiin?
Ei
tullut Helsinkiä, tuli keikkalainen kaupunki. Käytännössä Helsinkiä ei
rakennettu, se kaivettiin maasta. Ajattelen rakastavaisia sadan vuoden
kuluttua, tällä torilla, toisiaan kädestä pitäen. Mikä epävarmuuden ja
lohduttomuuden monumentti.
Suunnitellut kuusi vuotta venyvät
kahdeksikymmeneksineljäksi ja vasta sitten työ on valmis. Tänä aikana Engelin ainoat todelliset
ilonaiheet tuntuvat olevan perhe ja puutarha, jonka
kasvihuoneessa itse suunniteltujen uunien ansiosta kukoistavat talvellakin pelargoniat,
oleanterit, alppiruusut, neilikat, hortensiat, sinisarjat, enkelinpasuunat ja
kymmenet muut lajikkeet. Sitten kuolee Charlotte ja pari kuukautta ennen
isäänsä myös Emilie.
Akvarelleja
Engelin kaupungista koostuu Engelin öisin kirjaamista mietteistä,
yöpäiväkirjasta. Osa teksteistä on lyhyitä arkisia huomioita, osa pitempiä
periaatteellisia pohdintoja ja osa öisten painajaisten kuvauksia (mitähän
symboloi Helsinkiin rantautuva valas?). Näitä
merkintöjä ei ole tarkoitettu nopeasti lukaistavaksi, sillä silloin saattaa
tuntua jopa tylsältä – uuvuttaahan päiväkirjan toisteisuus Engeliä itseäänkin! Pitää
lueskella hitaasti pieninä makupaloina ja syventyä runollisen kauniiseen
kieleen. Näin tekstin läpi alkaa kuultaa kuin akvarellissa ikään yksinäisen ja
surumielisen miehen hahmo.
Elämä
on kiireinen harjoitus, kaikki asiat kohdataan vain kerran. Varsinaista kertaa
ei tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti