Kustantaja: Atena 2016
Alkuteos: The Fishermen
Suomennos: Heli Naski
Chigozie Obioma syntyi vuonna 1986
Akuressa, Nigeriassa. Hän valmistui Michiganin yliopistosta pääaineenaan luova kirjoittaminen ja toimii nykyisin kirjallisuuden ja luovan kirjoittamisen apulaisprofessorina. Kalamiehet on
hänen esikoisteoksensa.
Veljistäni
ja minusta tuli kalamiehiä tammikuussa 1996 isämme muutettua pois
Lounais-Nigeriassa sijaitsevasta Akuren kaupungista, jossa olimme asuneet
yhdessä koko ikämme.
Näin aloittaa muisteluksensa Ben,
yksi Agwun perheen viidestä pojasta. Isän muuttaminen työn perässä kauas
perheestä on käännekohta, jonka jälkeen mikään ei ole entisellään. Poikien
tavat höltyvät, kun ei enää tarvitse pelätä saavansa piiskaa jokaisen rikkeen jälkeen,
ja viimein he uhmaavat myös kieltoa mennä kaupunkia ympäröivälle joelle.
Saastunut joki ei juuri kalansaalista tarjoa, mutta tärkeintä onkin salainen
seikkailu. Siitä on seurauksensa. Ilmitulo ja rangaistus, kosto ilmiantajalle
ja osuminen hullun Abulun tielle. Abulu on mieleltään sairas kurjimus, joka
tuntuu omaavan huomattavia ennustajan lahjoja. Jostain syystä hän ennustaa
pojat nähdessään, että heistä vanhin, Ikenna, saa surmansa kalastajan
kädestä. Niin suuri on mielen voima,
että epäluulo, kyräily ja viha alkavat miltei heti kalvaa veljesten välejä.
Johtaako se lopulta ennustuksen toteutumiseen? Miten käy isän suuren unelman:
Ikennasta lentäjä, Bojasta lakimies, Obembestä lääkäri ja Benistä professori?
Miten käy nuorempien lasten, joille Ikenna on tarjonnut sitä turvaa, jota he
eivät ole saaneet poissa olevalta ja ankaralta isältään?
Kalamiehet-romaanin
tapahtumapaikkana on Nigeria, ”hullun miehen järjetön keksintö” eli
brittiläisten siirtomaaisäntien luoma ja ylläpitämä liittovaltio. Aluetta
asuttavat etniset ryhmät eivät pysty elämään sovussa keskenään, vaan käyvät
jatkuvasti verisiä ja rajuja taisteluita valta-asemasta. Maan hajaannusta voi
verrata Agwun perheen sisällä tapahtuvaan hajoamiseen. Perhesiteiden
katkeamiseen vaikuttaa voimakkaasti myös maan kulttuuri, jossa taikausko kuuluu
arkeen yhtä itsestään selvästi kuin kirkossakäynti pyhäpäivään. Suomalaisen
näkökulmasta katsottuna kulttuuri on myös sallivaa tai ehkä paremminkin
välinpitämätöntä: Abulun kaltaisen sairaan ihmisen tekemiä kuvottaviakin
temppuja seurataan vain sivusta.
Obioma kertoo tapahtumista sulavan
vauhdikkaasti ja ankkuroi niitä todellisuuteen erilaisten yksityiskohtien
avulla. Lukujen otsikoiden jälkeen seuraa jokin luonnehdinta: ”Isä oli kotka”,
”Äiti oli haukankasvattaja”, ”Ikenna oli varpunen”. Tätä aihetta Ben sitten
luvussa pohtii ja päätyy esimerkiksi Ikennan kohdalla siihen, että tämä on
hauras ja helposti särkyvä lintu – varpunen. Benin toimiminen kirjan
minäkertojana on hyvä ratkaisu. Aikuisten asiat jäävät hänelle monesti
epäselviksi, mutta lapsen tavoin hän havaitsee yksityiskohtia niitä
arvottamatta. Ben on ihastuttava hahmo rehellisyydessään ja rohkeudessaan.
PS. Kirjan kansi on oivaltava:
toisiinsa sotkeutuneet onget koukkuineen kuvaavat juuri sitä, mistä kirjassa on
kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti