Kustantaja: Like 2016
Pari vuotta sitten Asko Sahlberg
sai Johannes Kastajan teloittajan Herodes Antipaan tuntumaan inhimilliseltä ja sympaattiseltakin.
Nyt hän tekee saman Pontius Pilatukselle. Useimmathan tietävät Pilatuksesta
ainoastaan sen, että hän aiheutti Jeesuksen tuomitsemisen kuolemaan ristinpuulla,
minkä jälkeen kirjaimellisesti pesi kätensä koko asiasta.
Pontius Pilatus on kotoisin
Hispaniasta eikä alempaan aatelissukuun kuuluvana kuvittelekaan saavuttavansa
Roomassa kovin merkittävää uraa. Menestyminen Germaniaan tehtävällä
sotaretkellä saattaisi auttaa, mutta läpihuutojuttuna pidetty retki päättyy Rooman
joukkojen lähes täydelliseen tuhoon. Pilatus selviää hengissä lähinnä
arkuutensa ansiosta. Tulevaisuuden kannalta on merkittävää, että hän retken
aikana tutustuu Seianukseen, keisari Augustuksen adoptiopojan Tiberiuksen
ystävään. Otollisten suhteiden ansiosta Pilatus saa ensinnäkin puolisokseen
ihanan Claudian ja toisekseen nousee ensin tribuuniksi ja sitten Judaean prefektiksi.
Tosin prefektinä oleminen ei ole lainkaan niin leppoisaa kuin etukäteen
kuvittelisi.
Eripurainen ja yrmeä juutalaisväestö
ei tunnusta Rooman valtaa, vaan nousee kapinaan pienimmästäkin syystä. Pilatus
puolestaan ei ole lainkaan sopiva henkilö luovimaan tässä ympäristössä, koska
on toisaalta liikaa johdateltavissa ja toisaalta liian äkkipikainen ja
harkitsematon. Kiivastuksissaan hän tulee tehneeksi pahoja virheitä, jotka
kasvattavat hänen epäsuosiotaan juutalaisten keskuudessa mutteivät ihan heti
johda oikeustoimiin Rooman taholta. Profeetta Jeshuan tapaus ei Pilatuksen
elämäkerrassa saa kovin suurta sijaa. Toki tämä itsetietoinen ja suorapuheinen
kirvesmies tekee Pilatukseen niin suuren vaikutuksen, ettei hän missään
tapauksessa toivo tälle mitään pahaa. Hän kuitenkin tulee houkutelluksi ansaan
ja tuomituttaa Jeshuan kuolemaan. Pian Pilatuksen ura ja ehkä elämäkin on
hätiköinnin vuoksi vakavasti vaakalaudalla. Turvaa ei löydy ainakaan Roomasta,
missä Tiberiuksen kuoleman jälkeen vanhat mahtitekijät sortuvat ja valta
siirtyy uusiin käsiin. Minne paeta?
Sahlberg kuvaa Pilatuksen miehenä,
joka oikeastaan haluaisi vain tasaista ja mukavaa elämää maaseudun rauhassa.
Raakuus, kidutus ja juonittelu kauhistuttavat häntä ja kunnianhimo ja
vallanhalu lakkaavat kannustamasta jo varhaisessa vaiheessa. Ystävyyssuhde
Seianuksen kanssa osoittautuu pettäväksi eikä keisarien suosio ole maailman
muuttuessa mikään suositus. Pilatuksesta ihmisenä välittää vain muutama alati
uskollinen henkilö: vapautettu orja, nuoria poikia rakastava elostelija ja viisas
Claudia-vaimo.
Tahdon
varoittaa jälkeeni tulevia lapsellisesta uskosta elämän autuuteen ja
omahyväisestä vimmasta kivetä polkunsa maineteoilla, sillä autuus on
katoavaista ja mainetekojen muiston pyyhkäisee pois leppymätön tuuli. Ihminen
iloitkoon, kun on sen aika, pimeyden voimien edessä hänen on nöyrtyminen.
Minua
ovat lietsoneet ahneus, ylpeys, ylimielisyys, kateus, kostonhimo ja kaikki muut
ominaisuudet, joita ilman ihmiset tuntuisivat alastomilta.
Sahlberg on taitavasti hyödyntänyt
niitä vähiä tietoja, joita Pontius Pilatuksesta on olemassa. Rooman valtakunnan
henki leijuu kirjassa uskottavana: usko omaan ylivertaisuuteen, kulissien
takana käytävä juonittelu ja sukulaisuussuhteista hyötyminen, tapojen höltyminen
ja moraalin rappio, uskonnon käyttäminen poliittisiin tarkoituksiin
(hallitsijat korotetaan jumalan asemaan). Hieman alkaa pyörryttää laskelmoiden
tehtyjen adoptioiden, naimakauppojen ja epäsuosioon joutuneiden karkottamisten
keskellä, mutta sitä peliähän Roomassa todella pelattiin. Teksti on vetävää ja
repliikeistä löytyy hauskuuttakin. Historiallisen romaanin ystävälle tämä on
lukunautinto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti