GREBE, CAMILLA: Kun jää pettää alta

Kustantaja: Gummerus 2017

Alkuteos: Älskaren från huvudkontoret

Suomennos: Sari Kumpulainen

Ruotsin valovoimaisen dekkaritaivaan uusin tähti on vuonna 1968 syntynyt Camilla Grebe, liikkeenjohdon konsultti ja Storyside-äänikirjakustantamon perustaja. Yhdessä sisarensa Åsa Treffin kanssa hän kirjoitti 2009-2015 viisiosaisen rikosromaanisarjan ja Paul Leander Engströmin kanssa 2013-2016 Moskva noir -trilleritrilogian. Kun jää pettää alta on Camilla Greben ensimmäinen kokonaan yksin kirjoittama romaani.

Tukholman raharikkaiden asuma-alueella sijaitsevasta omakotitalosta löytyy raa’asti murhattu nainen. Pää on irrotettu ruumiista ja laitettu ikään kuin katselemaan ovea kohti. Nainen ei ole talon asukas eikä hänen henkilöllisyyttään tiedetä. Talon omistajaksi sen sijaan paljastuu Jesper Orre, Clothes&More-vaateliikeketjun kovaotteinen toimitusjohtaja ja tunnettu naistenmies. Onko Orre kenties syyllinen murhaan? Ainakaan kukaan ei tunnu tietävän, missä hän on ja miksi hän ei ole saapunut työpaikalleen. Lisäksi hänestä paljastuu vähitellen aika epämiellyttäviä ja omituisiakin luonteenpiirteitä ja tempauksia. Rikostutkijoilla Peter Lindgrenillä ja Manfred Olssonilla on siis paljon selviteltävää, mutta heidän mielenkiintonsa herättää erityisesti ruumiin asettelu, joka muistuttaa kymmenen vuoden takaisesta selvittämättömästä miehen murhasta. Silloin poliisia avusti profiloija Hanne Lagerlind-Schön. Olisikohan syytä kutsua hänet taas mukaan, vaikka Peter jostakin syystä suhtautuu asiaan nuivasti?

Tapahtumista kerrotaan kolmen henkilön näkökulmasta. Nuoren Emma Bohmanin tehtävänä on selvitellä menneisyyttä, joten hänen kertomuksensa alkaa kaksi kuukautta ennen nykyhetkeä ja lähenee sitten murhaa ja sen jälkeistä aikaa. Emman lapsuudessa ja nuoruudessa ei montaa iloista ja turvallista hetkeä ollut, mutta nyt hän on kihloissa itsensä Jesper Orren kanssa! Tosin kaikki on erittäin salaista ja jopa salakähmäistä eikä Jesper saavu edes kihlajaisillallisilleen. Ei liene ihme, että Emmaa alkaa epäilyttää? Toistuuko sama hyljeksintä kuin lapsena?

Mietiskelin, mitä äiti oikeastaan tarkoitti sillä, että hän ansaitsi parempaa. Eikö hän ollut tyytyväinen elämäänsä? Olisiko hän halunnut erilaisen asunnon, erilaisen miehen? Kenties erilaisen lapsen? Oliko siihen ikään kuin oikeus, jos oli itse parempi ihminen? Oliko äiti itse asiassa parempi kuin minä ja isä? Ja jos kerran olin niin kamala, mitä minä oikein ansaitsin?

Murhan selvittely puolestaan esitetään vuorovetoisesti Peterin ja Hannen näkökulmasta. Kummallakin on omat henkilökohtaiset ongelmansa, jotka pyrkivät sotkemaan murhatutkintaa ja vaikeuttamaan yhteistyötä. Peter alkaa vasta nyt keski-ikään päästyään oivaltaa, miten pahasti on pilannut elämänsä vältellessään miltei sairaalloisesti vastuuta ja sitoutumista. Suhteet naisiin hän on pannut poikki heti kun ne ovat käyneet liian läheisiksi ja Albin-poikaan ei ole syntynyt suhdetta ollenkaan.

   Ei valmis sitoutumaan.

   On siinäkin muuten ilmaus. Mikä käsittämättömän lattea selitys sille, mikä raapi ja kiemurteli ja sykki sisälläni. Kauhistuttavalle hirviölle, jota en osannut nimetä.

Kuusikymmentävuotias Hanne puolestaan on jumittunut epätyydyttävään avioliittoon. Aviomies Owe on aina ollut vaimoaan kohtaan määräilevä ja omistuksenhaluinen, mutta Hannen alkavan muistisairauden mukana holhoavuus ja vähättely ovat vain voimistuneet. Viekö sairaus Hannen mahdollisuuden itsenäiseen elämään?

Toivoisin, että minulla olisi syöpä, koska silloin voisin kertoa siitä hänelle. Mutta alkavasta dementiasta ei voi puhua… Se on tuhat kertaa pahempi juttu kuin sukupuolitauti, jotenkin hävettävämpi. Ymmärryksen menettäminen ja itseensä eksyminen on inhottavaa. Vastenmielistä. Minusta on pikkuhiljaa tulossa hoidokki, eikä sellaista halua vaivoikseen kukaan.

Camilla Grebe pitää moniulotteisen tarinan hyvin kasassa, vaikka ei tarjoakaan varsinaisesti mitään uutta. Psykologisen trillerin perushahmoja ovat uupuneet, ongelmaiset ja rikkinäiset ihmiset, joiden elämä on lähtenyt vinoon jo jonkun lapsuuden tapahtuman vuoksi. Näin myös Kun jää pettää alta -romaanissa, jossa ongelmista kärsii useampikin henkilöistä. Juoni on taitava ja tarjoilee yllätyksiä sopivin väliajoin. vaikka osan totuudesta arvaa (tai uskoo arvaavansa) melko aikaisessa vaiheessa. Pieni tiivistäminen olisi jäntevöittänyt tarinaa, mutta syksyn pimeneviin iltoihin tämä kyllä tarjoaa viihdettä ja joitakin muistiin jääviä persoonallisia oivalluksia.