HENRIKSSON, SAARA: Syyskuun jumalat

Kustantaja: Into 2017

Amerikkalainen taidehistorioitsija Paul Herzog saapuu Budapestiin vieraillakseen luennoitsijana  yliopistossa ja vastatakseen remontista asunnossa, jossa isoäiti asui pienenä tyttönä ennen lähtöään siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin. Kaikki sujuu ja Paul tutustuu kaupunkiin ja ihmisiin. Sitten alkaa tapahtua hämmentäviä asioita. Kadunnimet vaihtuvat yhtäkkiä, vaihtuvat, vaihtuvat. Lähikahvila on siellä käydessä joka kerta erityyppinen. Remontoitavasta asunnosta löytyy uusia ovia ja katoaa taas, talon kerrosluku on joka laskennalla erilainen. Johdinautolinja päättyy yhtenä päivänä seinään ja on toisena normaali.

Onneksi naapuri, vanhaherra Ishmael Gábor, ottaa Paulin siipiensä suojaan ja tutustuttaa hänet Tonavan saarella kokoontuvaan Syyskuun jumalat -ryhmään. Täällä selviää, että muistamamme todellisuuden ohella on olemassa lukuisia vaihtoehtoisia historiankulkuja, joita vain harva pystyy aistimaan.

   Stella-rouva osoittaa riisipaperilyhtyjä.

   ”Kuvitelkaa, että nuo katossa hehkuvat pallot ovat kokonaisia maailmoja. Samanlaisia kuin meidän, mutta samalla kun uusi historia on luotu, vanha on jatkunut ja lähtenyt kulkemaan toiseen suuntaan.”

   ”En oikein ymmärrä…” Paul sanoo.

   ”Kuvitelkaa sitten, että olisi olemassa pieni joukko ihmisiä, jotka näkisivät ne kaikki. He ovat astuneet historian ulkopuolelle.”

Paul ei ole aivan vakuuttunut ryhmäläisten toiminnasta. Ajavatko he vain omaa etuaan piittaamatta tuon taivaallista siitä, mitä ihmisille ylipäätään tapahtuu? Budapestin halki virtaava joki muuttaa uomaansa kymmenen vuoden välein ja aiheuttaa suurta tuhoa, mutta ryhmäläisiä (ja muutamaa patsasta) lukuun ottamatta kukaan ei muista jälkeenpäin mitään. Muuttuvatko myös ihmiset uuden historiantodellisuuden tullessa entisten päälle? Voivatko he pyyhkiytyä kokonaan pois?

    …Näen kaupungin pala palalta, yhdessä särmässä joen uoma on muuttunut ja se virtaa nyt toisin ja joen myötä historia kulkee eri suuntaan. Vesi kovertaa tunneleita kaupungin alle, täyttää kanavat, vallihaudat ja kylpylöiden altaat, jatkaa loputonta kulkuaan kohti Mustaamerta. Joki muuttaa uomaansa ja historian virta sen mukana…

Kirjasta välittyy vahvana ajatus, että nyky-Unkari on unohtanut menneisyytensä. Ikuisesti haudatuiksi luullut asenteet ovat palanneet, mutta epäluulon ja suvaitsemattomuuden kohteena ovat nyt  mustalaiset, homot ja etenkin pakolaiset. Myös amerikkalaista Paulia epäillään kiihotuksesta ja poliittisesta propagandasta.

”Tässä maassa on jotain outoa”, Ilona Roszak sanoo. ”Kun neuvostojärjestelmä murtui, kaikki iloitsivat vapaudesta. Ei pitänyt olla enää muureja ja esteitä. Nyt nämä vetävät piikkilankaa rajoilla, jotta pakolaiset Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta eivät pääsisi läpi. He linnoittavat maan ja tuomitsevat itsensä sisään. Aivan kuin koko maa käpertyisi sisäänpäin. Mikään ei pelasta meitä itseltämme. Elämme Absurdiassa.”

Syyskuun jumalat edustaa maagista realismia. Henrikssonin tyyni ja hienostunut ote korostaa kertomuksen kiehtovaa unenomaisuutta, mutta myös pelottavuutta: millaisia seuraamuksia yksityiselle ihmiselle, kansalle tai koko ihmiskunnalle on siitä, että menneisyys unohdetaan tai vääristellään? Muutokset eivät välttämättä ole suuria ja dramaattisia, mutta pienelläkin on vaikutuksensa. Päähenkilönä Paul on ihastuttava. Hän on hämmentynyt ja epäuskoinen, mutta tarkkailee tilannetta kuitenkin suurimman osan aikaa rauhallisena ja uteliaana. Hän oivaltaa, että ihmisen tekee onnettomaksi vain kuvitelma siitä, että maailmassa olisi järkeä. Viisainta on mukautua ja tehdä parhaansa kulloisissakin oloissa.