STUART, KEITH: Poikani Sam

Kustantaja: Bazar 2017

Alkuteos: A Boy Made of Blocks

Suomennos: Marja Luoma

Kahdeksanvuotias Sam on autisti. Hän vihaa meteliä ja pelkää yllättäviä tilanteita. Hän käyttäytyy aggressiivisesti hämmentyessään tai pelästyessään, muttei kielivaikeuksien vuoksi pysty selittämän kiukunpuuskiensa syytä. Esimerkiksi sitä, että on tullut koulussa kiusatuksi. Samille maailma on outo paikka, jota hän omilla keinoillaan yrittää tulkita ja ymmärtää.

Kukapa tietää, mitä Sam ajattelee. Kuvittelen Samin aivot huolellisesti lohkotuiksi: ajatuksille ja tunteille on kaikille oma lokeronsa, ja niitä säilytetään erikseen vähän niin kuin vanhanajan postin lajitteluhuoneen lokerikossa. Tasapainoa ja järjestystä ei saisi häiritä mikään, mutta kaikki kokemukset syöttävät järjestelmään uutta tietoa, uutta sisältöä, eikä poikaparka ehdi lajitella kaikkea tarpeeksi nopeasti.

Samin isä Alex ei osaa lapsensa erityisyyttä käsitellä. Hän ei kykene mukautumaan Samin kaipaamiin rutiineihin, järjestelmällisyyteen ja rauhallisuuteen, vaan turhautuu siihen mitä pitää pojan jääräpäisyytenä. Kiukustuu ja huutaa ja sitten pakenee. Vaativa työ käy Alexilla hyvänä tekosyynä sysätä vastuu Samin hoitamisesta kokonaan vaimon hartioille. Onko ihme, jos avioliitto osoittaa rakoilun merkkejä?

Alexin tapa reagoida asioihin juontaa juurensa lapsuudesta, isoveljen tapaturmaisesta kuolemasta. Alexin syyllisyydentunnetta ja surua ei ole käsitelty, koska perheen kulttuuriin ei kuulu asioista puhuminen. Vaietaan joko pelkuruudesta tai väärinymmärretystä hienotunteisuudesta ja niin menneisyyteen takertuminen vierottaa pikkuhiljaa Alexia hänelle läheisistä ja rakkaista ihmisistä.

Yllättäen pelastavaksi tekijäksi nousee Minecraft-videopeli, jossa voi itse luoda kuutioista maisemia ja rakennelmia komiulotteisessa maailmassa indie-seikkailujen hengessä. Samille tällainen johdonmukaisuus sopii. Pelissä hän hallitsee tilanteita ja onnistuu, mikä saa hänet kohtaamaan uusia asioita entistä rohkeammin. Mikä tärkeintä: keskusteluyhteys isän ja pojan välillä aukeaa.

Tietenkään ongelmat eivät katoa hetkessä eivätkä tule koskaan kokonaan katoamaankaan. Tulevaisuus vaikuttaa kuitenkin toiveikkaalta, kun ihmiset alkavat tosissaan selvitellä omien vaikeuksiensa syitä. Samin sallitaan kehittyä omanlaisena persoonanaan ja vanhempien auttaa häntä löytämään paikkansa maailmassa. Ja päästää irti.

Sam on minun kaunis poikani. Hän on hauska ja nokkela ja utelias ja yhdistelee asioita toisiinsa merkillisellä ja samalla nerokkaalla tavalla. Hänen mielikuvituksensa on valtava polttouuni, jossa hän takoo merkityksiä siitä materiaalista, josta tämä metelin sekamelska koostuu.

Keith Stuartin toisella pojalla on autismidiagnoosi, joten hänellä on vankkaa tietoa aiheesta. Ote on rauhallinen, mutta tunteillekin suodaan tilaa. Pari kyyneltä saattaa lukijaltakin jossain vaiheessa vierähtää.