KYRÖ, TUOMAS: Mielensäpahoittajan Suomi

Kustantaja: WSOY 2017

Tuomas Kyrön supersuosittu sankari, Mielensäpahoittaja, käy läpi Suomen itsenäisyyden vuosia yksi kerrallaan. Kuulijana tai kirjeiden lukijana on ylioppilaskirjoituksiin valmistautuva pojantytär eli Likka, johon vanhalla herralla tuntuu olevan läheisempi suhde kuin kehenkään muuhun sukulaiseen. On toki pari vuotta, joista Mielensäpahoittaja ei löydä mitään sanottavaa, mutta useimmiten mieleen palaa sentään suvun sisäisiä muistoja tai maailmanlaajuisia tapahtumia. Nämä menneet tapahtumat ovat taustaa, jota vasten nykyhetki peilautuu. Aika usein huonompana…

1917: Kansakunnan syntymä on kuin ihmisen syntymä. Siihen kuuluu näitä: odotusta, pelkoa, verta, itkua ja kiitollisuutta. Suuria sanoja, jotka löytävät kokonsa vasta, kun ruvetaan elämään tavallisia päiviä eikä itsenäisyyspäiviä.

1935: Isä on lapioinut kulkuväylän, mutta lunta on niin paljon että näen siellä valkoista vain. Käännän katseen ylös, näen tähdet. Yritän kurottaa niihin, ottaa yhden kämmeneeni. Olemme tulossa joulusaunasta, pian äiti nappaa minut kainaloon ja vie sisään lämpenemään. Saan kupin, jossa on kahviin paloiteltua pullaa.

1940: Minun piti hiihtää katsomaan jäätyykö Kurpankoski, ja isä oli luvannut opettaa tekemään kuviotaltalla nättiä kiemuraa sohvanjalkaan. Kyllä olivat sotilaat, jotka sinä talvena hiihtivät. Sotilaslääkärit yrittivät ommella nättiä kiemuraa haavoittuneiden raajoihin… Minun tehtäväni oli olla itkemättä ja pitää uuneissa tuli.

1950: Virallisissa puheissa panosta kutsutaan kodiksi, uskonnoksi ja isänmaaksi, vaikka oikeasti kysymys oli omasta lapiosta, kattilasta ja kynästä. Omasta pellosta ja torpasta. Niitä täkäläiset suojelivat samalla kun naapurin ukot ihmettelivät miksi piti tulla Ukrainan pelloilta Raatteentielle kuolemaan.

Tavalliseen tapaansa Mielensäpahoittaja ei säästele sanojaan, vaan laukoo kipakoita huomioita esimerkiksi Nuorisoliitosta, EU:sta ja Suomen urheilusaavutuksista voittoineen ja dopingsotkuineen. YYA-sopimuksesta irtoaa erityisen voimakas sivallus.

Ystävyys tarkoitti epärehellisyyttä, avunanto kiristämistä. Se oli epäilyn, pelon ja selkäänannon sopimus se, mutta ilman sitä meidän maalle olisi käynyt niin kuin Puolalle, Unkarille, Tsekkokselle ja Slovakialle.

Ei Mielensäpahoittaja pahoita mieltään ainoastaan kotimaan asioista, vaan löytää huomautettavaa vaikkapa Berliinin muurista, sen rakentamisesta ja purkamisesta. Yhdysvaltain presidentitkin huomioidaan:

Samasta maasta on aina löytynyt myös pahoja tarkoituksia ja tyhjiä päitä. Yksi presidenteistä oli melkein viisas, kunnes paljastui pelkästään tyhmäksi… Tämän hetkinen presidentti taas ei ymmärrä olevansa siinä virassa lainkaan vaan luulee olevansa television visailussa, jossa väärä vastaus on oikea.

Myös elämänkatsomuksellisista asioista riittää huomautettavaa. Esimerkiksi uskonnosta ja suhteesta Jumalaan löytyy sanomista niin paljon, että Mielensäpahoittaja katsoo aiheelliseksi laatia omat kymmenen käskyä. Ne noudattavat paljolti alkuperäisiä (käytännönläheisin tarkistuksin), mutta tarpeelliselta tuntuu lisätä listaan vielä yksi:

11. Purista riittävästi. Kirvestä, kätellessäsi, emäntää, isäntää. Katse oikeaan paikkaan. Halkoon, silmiin.

Tässä kirjassa puheenvuoron saa myös Mielensäpahoittajan emäntä, josta mies aina puhuu niin hellästi ja kauniisti. Eikä emännälläkään ole juuri moittimista miehessään, jota kutsuu Itteksi. Se emäntää kyllä surettaa, että Itten suhde lapsiin on vaikea, mutta kun kaikki ovat samanlaisia jääräpäitä niin…  Vielä silloinkin, kun muisti alkaa jo pettää, kirjoittaa emäntä päiväkirjaansa.

Jos sinä menet kumaraan tai joudut petiin, minä pidän sinusta edelleen huolen. Minä syötän sinut, pesen sinut ja laulan lauluja. Älä yhtään huoli, sinä itte. Meidän suvun naiset elävät pitkään enkä minä aio jäädä tänne yksin. Sinä et lähde nyt, etkä sinä lähde pitkään aikaan. Minä tarvitsen minun puolikkaani.

Lisää ajattelemisen aihetta:

Nykyisin viesti on perillä ennen kuin lähettäjä on ehtinyt sitä ajattelemaan. Sen vuoksi synnytyksiin, terapeutin sohvalle ja avioeroihin ehditään ennen kuin olisi tarvetta.

Paras lottovoitto on olla saamatta mitään ilmaiseksi.

En tietenkään äänestä naista. Minä äänestän presidenttiä. Kyllä on joutavanpäiväistä onko presidentti emäntä vai isäntä, koska ei presidentti ole edes ihminen vaan virka.