SHIN, KYUNG-SOOK: Jään luoksesi

Kustantaja: Into 2017

Alkuteos: Eodiseonga na-reul chat-neun jeonhwabel-i ulli-go (2010)

Suomennos: Taru Salminen

Kyung-sook Shin on yksi Etelä-Korean luetuimmista ja palkituimmista kirjailijoista. Hänen yhdeksäs romaaninsa Pidä huolta äidistä käännettiin suomeksi 2015 ja se nousi yhdeksi vuoden suosituimmista teoksista. Shin kertoo Jään luoksesi -romaanin jälkisanoissa, miten otettu hän tilanteesta oli vieraillessaan kesällä 2015 Helsingissä ja Turussa. Kaksi erilaista kulttuuria kohtasi kirjallisuuden avulla ja vahvisti tunnetta, että elämme yhdessä tässä maailmassa.

Jeong Yun -niminen nainen saa puhelimessa tiedon: opiskelijoiden isähahmo professori Yun on kuolemaisillaan. Soittaja on Jeong Yunin entinen rakastettu Myeong-seo, jonka kanssa ei ole ollut yhteyttä kahdeksaan vuoteen. Yunin ajatukset kääntyvät menneeseen. Erääseen tapahtumarikkaaseen vuoteen 1980-luvulla.

Parikymppinen opiskelijatyttö Jeong Yun palaa yliopistoon vietettyään vuoden kotona äidin kuolemaa surren. Lapsuudenystävä Dan on ollut tukena ja toivonut suhteelta enemmänkin, mutta Yun ei ole valmis – etenkään kun käy ilmi, että Dan on liittynyt armeijaan, sotilasdiktatuurin ylläpitäjään.

Heti ensimmäisellä luennolla professori Yun antaa nuorille kuulijoilleen ohjenuoraksi kertomuksen pyhästä Kristoforoksesta, joka kantaa olkapäillään Kristuksen ja tämän mukana koko maailman tulvivan joen yli.

Kukin teistä on sekä Kristoforos että lapsi, jota hän kantaa selässään… Olemme kaikki matkalla tältä puolelta toiselle puolelle, tästä maailmasta nirvanaan. Mutta koska vesi on myrskyisää, emme pääse toiselle puolelle noin vain. Meidän on turvauduttava johonkin ylittääksemme joen. Se jokin saattaa olla kirjallisuus tai taide, jota haluatte luoda… Teidän on siis arvostettava ja rakastettava itseänne ja toisianne.

Kaduilla opiskelijat vaativat sotilasdiktatuurin lopettamista ja poliisit vastaavat vesitykein ja kyynelkaasukranaatein. Lähitienoon linnut kuolevat kaasuun ja kasvit kuihtuvat. Ihmisiä katoaa. Jeong Yunia protestointi ei kiinnosta, mutta kerran hän jää väkijoukon jalkoihin ja pelastajaksi osuu Myeong-seo, jota Yun on silmäillyt uteliaasti jo yliopistolla. Vielä enemmän kiinnostaa kuitenkin tämän salaperäinen ystävätär Yun Miru. Miru käyttää kesät talvet samaa leveähelmaista hametta. Hänen kätensä ovat pahasti palaneet. Hän kirjoittaa muistikirjaan kaikki syömänsä ruoat. Hän katoaa välillä pitkäksikin aikaa etsimään erästä kadonnutta miestä. Hänen rakkain ystävänsä on kuuro Emily-kissa. Kaikilla asioilla on merkitystä, mutta sitä Yun ei voi tietää.

Muodostuu pieni ryhmä, johon Yunin, Mirun ja Myeong-seon lisäksi liittyy hetkeksi myös Dan. Nuoret voisivat varmasti auttaa toisiaan enemmänkin, mutta nyt liian moni salaisuus paljastuu liian myöhään. Ollaan kuin sumussa ja toisista irrallaan. Ei ole rohkeutta ja päättäväisyyttä kertoa, kysyä tai kuunnella. Myöhemmin voi vain katua ja surra.

Luulen, että olisin tehnyt jotain toisin, jos olisin aikoinani ymmärtänyt, että aika vyöryy ohitse eikä toista samanlaista päivää enää tule, Yhdelle en olisi sanonut hyvästejä ja toinen olisi saattanut jäädä henkiin. Kunpa olisin tiennyt, että sillä hetkellä kun luulee kaiken olevan lopussa, jokin uusi alkaa.

Jään luoksesi -romaanin pääasiallinen kertoja on Jeong Yun, tekstin minä. Kursiivilla painetut luvut ovat Myeong-seon Ruskeasta muistikirjasta ja valottavat Yunin kertomia tapahtumia hieman eri näkökulmasta. Tunnelma on viipyilevä ja surumielinen. Toisaalta loppuun saakka joutuu jännittämään, saadaanko kaikkiin esille nousseisiin arvoituksiin vastaukset. Toivoa tulevaisuuden suhteen herättävät viimeiset sanat: Tulen luoksesi.

Taru Salminen on suomentanut Jään luoksesi -romaanin suoraan korean kielestä ja onnistunut loistavasti. Siksipä se kisasikin neljän muun teoksen kanssa vuoden 2017 parhaan käännöskirjan tittelistä ja Jarl Helleman -palkinnosta.