LIIMATTA, TOMMI: Autarktis

Kustantaja: Like 2017

Tommi Liimatta (s. 1976) on Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen laulaja, säveltäjä ja sanoittaja sekä tuottelias kirjailija: seitsemän romaania ja Sami Yaffa -elämäkerta. Viimeisin romaani Autarktis oli ehdolla vuoden 2017 Finlandia-kirjallisuuspalkintoon. Kirjan nimi on yhdistelmä kahdesta käsitteestä: kreikankielinen sana autarkia tarkoittaa täydellistä omavaraisuutta ja Arktis taas Pohjoisnapaa ympäröivää aluetta, jonka etelärajana pidetään napapiiriä. Omavarainen pohjoinen siis! Paikka, jossa apu otetaan vastaan sitten, kun ilman ei toimeen tulla!

Lappilainen ei kannusta. Se kannustaa vittuilemalla. Vittuilemalla asia pannaan ratkeamaan. Vittuilu osoittaa paikan, se on lähimmäisenrakkautta ja ehkäisee vastaisia tyhmyyksiä.

Autarktiksessa vuorottelevat kolmen eri ikäkauden miehen monologit. Yksi miehistä on ”Kaataja”, sodassa mukana ollut jermu, joka haluaisi jälkipolvien muistavan itsensä niin karhunkaatajana kuin sotasankarina. Toinen on nimimerkki ”Ruottikuume”, viisikymmentäluvun lapsi, jonka nuoruusaika kesken jääneen koulun ja runsaan alkoholinkäytön vuoksi ei näytä kovin lupaavalta ja joka etsii parempaa elämää vuoron perään Ruotsista ja Suomesta. Kolmas kertoja, ”Puhuva tikkataulu”, edustaa nykyhetkeä. Hänellä näyttää olevan edessään akateeminen ura, mutta sen sijaan hän tyytyykin elämään erämaatorpassaan työttömänä ja seuraamaan maailman menoa internetin välityksellä.

Pohjoinen on karu ja yhtä karuja ovat sen asukkaat. Monella alkoholi astuu kuvioihin jo nuoruusvaiheessa joko kaveriporukoiden paineesta tai ikioman ahdistuksen turruttajana. Silti juhlintaa jaksaa vain aikansa, minkä jälkeen nousee halu vetäytyä yksinäisyyteen, mieluiten luontoon. Samalla tavalla polttelee kaipuu päästä pois kotiseudulta, kunnes haluaakin taas palata tuttuun ympäristöön ja sellaisten ihmisten pariin, joille ei tarvitse selitellä mitään.

Miesten monologit ovat äijämäistä jurinaa, mutta pieniä eroja sentään on. Esimerkiksi muita enemmän opiskellut ”Puhuva tikkataulu” käyttää paljon sivistyssanoja ja kuvailee tapahtumia luennoivaan sävyyn. Hänen välityksellään valotetaan Lapin historiaa, kansanperinnettä ja taloudellista kehitystä, esimerkiksi jokien patoamisen ja patoamisen seurauksena syntyneiden tekojärvien vaikutuksia väestön elämään. ”Ruottikuume” taas kertoo pikkutarkasti tehdastyöstä, mutterien ja muhvien sorvaamisesta, ja yhtä tarkasti siltatöistä, joissa turvameiningit olivat kaukana nykyisistä.

Huumoria on monessa muodossa ja usein melko mustanpuhuvana. Esimerkiksi otsikoissa: kolmen pääasiallisen kertojan lisäksi puheenvuoron saavat ”Kaatajan toteutunut sukuhaara” eli avioton poika ja ”Kaatajan toteutumaton sukuhaara", jonka edustajalla ei siis ole mitään yhteyttä itse ”Kaatajan” kanssa . Tilannekomiikkaa taas löytyy poikien – ja myöhemmin miesten – vauhdikkaissa kohelluksissa. Myös ihan tekstitasolla on huumoria: aforismeiksi tiivistyviä lauseita.

Ja milloin on Lappi? Kun lätäkkö jäätyy elokuussa. Kun kuusi ei kasva.

Juominen on vääräkohteinen protesti koska se nävertää protestoijan omaa ydintä. Ensin ryyppää itselle huumorintajun ja sitten ryyppää sen itsestä pois.

Paikoin teksti muistuttaa proosarunoa. Esimerkkinä ylistys vapaudelle:

Vapaus on ihmisen lopullinen aihe. Rakkaus on vapautta yksinäisyydestä. Jälkeläinen on vapautta kuolemasta. Työ on vapautta köyhyydestä. Koti on vapautta asunnottomuudesta. Urheilu on vapautta raihnaisuudesta. Viina on vapautta uurastuksesta. Raittius on vapautta itsekkyydestä. Itseilmaisu on vapautta tukahtumisesta.

Autarktis on pohjoisen elämän miehinen kuvaus, ei ainutlaatuinen mutta silti mielenkiintoinen ja monipuolinen. Vaikealukuinen se ei ole, mutta tarkkana kannattaa olla palapeliä mielessään rakennellessaan. Kirjan takakannessa sanotaan ”Kaatajan” rampautuneen sodassa – sellaista tietoa en havainnut. Muita rampoja kirjassa kyllä oli, esimerkiksi ”Kaatajan” poika, jota lasautetaan haulikolla salarakkaan luona vieraillessa…