Kustantaja: Otava 2018
Eletään vuotta 1679 Saint Helenan saarella.
Kuolleenpuun-Angus on seitsemänvuotias. Pari vuotta aikaisemmin nuori lupaava
tähtitieteilijä Edmond Halley vieraili tutkijakollegansa Clarken kanssa saarella,
tutustui Anguksen perheeseen (ehkä liiankin intiimisti) ja antoi innokkaalle
Angus-pojalle luottamustehtävän lintujen ja tähtien tarkkailijana (vai kokeiliko,
miten ajatuksiltaan pilaamaton lapsi oppisi asioita?).
Herra Halleyltä nopeaälyinen Angus oppi yhteenlaskun, vähennyslaskun ja lopulta
kertolaskunkin ja sai samalla palavan tiedonhalun. Sen tyydyttämiseen Angus
tarvitsisi nyt luku- ja kirjoitustaitoa.
Lukeminen ja
kirjoittaminen eivät ole tietämistä vaan niin kuin tie tai hevoskyyti että
niitä pitkin ja niitten mukaan. Niitten kautta tulee tietäminen jota on
kahdenlaista. Ympärillä on näkyvää ja mitattavaa mutta ajatuksissa on
näkymätöntä jota ei voi mitata. Uuden keksiminen on sellaista minkä voi mitata
sitten kun löytää mittaamisen tavan. Sillä lailla tietäminen kasvaa pelkistä
ajatuksista kokeitten tekemiseen ja laskemiseen numeroilla ja laskumerkeillä
paperille.
Kylän lempeä pastori suostuu opettajaksi – etenkin kun saa
samalla nauttia Anguksen äidin vieraanvaraisuudesta (monessakin
suhteessa). Catherine-äiti on leski, muuttanut saarelle Lontoon suuren
tulipalon jälkeen. Hän on viisas ja järkevä nainen, mutta saaren hierarkiassa
vailla asemaa. Suojelija tulee tarpeeseen.
Saint Helenan saari on miltei paratiisimainen, mutta luontoa
aletaan vähitellen raiskata. Englannista tulleet uudet vallanpitäjät näkevät saarelaiset alempana rotuna, tietämättömänä ja alkeellisena joukkiona.
Mahdolliset kapinahankkeet kuvernööriä vastaan tukahdutetaan jo etukäteen
mielivaltaisilla kotietsinnöillä ja raaoilla rangaistuksilla. Samaan aikaan
huhutaan myös katolilaisuutta kannattavista salaseuroista – virallisestihan
uskonto on protestanttinen.
Kuvernöörin käskystä kaikki kirjeet sensuroidaan. Miten
saarelaiset saisivat viestitettyä Kauppakomppanialle ja kuninkaalle
sekasortoisesta tilanteesta? Vastaus: lähetetään nyt jo kaksitoistavuotiaaksi
varttunut Angus salaa laivan mukana Lontooseen herra Halleyn luo. Matka
märssykoriin piiloutuneena ja kiinnijäämisen jälkeen palkattomana apulaisena
pistää pojan kestävyyden ja neuvokkuuden koetukselle.
Lontoon suurkaupunki on saarelaispojalle hämmentävä (eikä
aina myönteisellä tavalla), mutta Angus löytää kuin löytääkin herra Halleyn. On
eri asia, haluaako tämä toimittaa saarelta tullutta viestiä eteenpäin, sillä tilanne
Lontoossa on jännittynyt. Protestanttista uskoa kannattavan kuningas Kaarle
II:n jälkeinen hallitsija saattaa hyvinkin olla katolilainen ja nostaa
virkoihin omat suosikkinsa.
Tutkimusmatka Walesiin kuitenkin järjestyy ja Anguskin pääsee mukaan. Pojan vakaumus
tulevaisuuden suhteen vahvistuu: hänkin haluaa tutkia maailmaa, kartoittaa
tuntematonta.
Maailma on täynnä
asioita joita kukaan ei ole vielä löytänyt. Ensin pitää miettiä mitkä sellaisia
ovat, sitten voi alkaa tehdä niihin sopivia selityskokeiluja. Ja sitten taas
täytyy ajatella uudestaan samat asiat että onko kokeillut oikein vai väärin.
Päähenkilö Angus on ihastuttava. Äitinsä opetuksista hän on
lujasti omaksunut sen, että aina pitää olla rehellinen, kohtelias ja
maltillinen, vaikka vastapuoli käyttäytyisi kuinka loukkaavasti (ja nimittelisi
Jamssikepiksi, kuten Clarke). Hänen tiedonjanonsa ja oppimishalunsa ovat
rajattomat. Ajatukset ovat suuria ja aina löytyy uutta pohdittavaa:
… onko varjolla
korkeuden ulottuvaisuutta ollenkaan? Vai onko sillä vain leveytensä ja
pituutensa mitat? Ja kuinka sen mittaisimme ja osoittaisimme mittatuloksilla
että korkeutta sillä ei ole? Ja miten punnitsemme sen painon, ja onko valo
raskaampaa kuin varjo, ja kuinka paljon valo painaa ja kuinka paljon varjo?
Taivaanpallo on
tyyliltään mielenkiintoinen ja hieno, vaikka siihen ensi alkuun olikin hieman
vaikea päästä sisälle. Tämä johtui osittain siitä, että pääasiallisena
kertojana toimivan Anguksen päässä poukkoilevat omien ajatusten lisäksi myös toisten
ihmisten puheet. Tarinan edetessä Angus kehittyy ja ajatusmaailmakin selkiytyy. Kaikkia aikuisten asioita hän ei ymmärrä, mutta kuulee ja näkee paljon. Hänen huomioidensa avulla lukijakin muodostaa sitten käsityksensä tapahtumista ja henkilöistä (ja toteaa etteivät
ihaillutkaan henkilöt välttämättä ole hyväntahtoisia ja hyveellisiä).
Kirjan nimi Taivaanpallo
viittaa tähtitieteelliseen kuvaan, jossa kaikki taivaankappaleet on
sijoitettu havaitsijaa ympäröivän kuvitellun pallon sisäpinnalle. Herra Halley
selittää:
Ei taivas ole reikäinen pallo Angus, ei katto eikä huonosti tilkitty
seinä jonka läpi pilkottaa valoja. Taivas on astia jossa tähtiä kelluu eri
syvyyksillä. Kaikki lähellä meitä oleva ainakin alituiseen kiertää ja liikkuu,
siitä meillä on varmuus ja laskelmat että toimivat kuin kellon hyvä koneisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti