Kustantaja:
Bazar 2018
Alkuteos:
The Widow
Suomennos: Pirkko Biström
Kertomus alkaa keskiviikosta 9. kesäkuuta 2010. Glen Taylor -niminen
mies on jäänyt bussin alle ja kuollut. Miksi se herättää poliisissa ja
lehdistössä niin suurta kiinnostusta?
Palataan menneeseen, lokakuuhun vuoteen 2006. Kodin etupihalla kissan
kanssa leikkinyt kaksivuotias Bella Elliott on siepattu. Talon takaosassa
puuhailleen äidin mukaan lapsi oli valvomatta vain pari minuuttia, mutta siinä
ajassako äiti ehti tehdä ruokaa ja laskostaa pyykitkin kuivausrummusta? Poissa
Bella ainakin on ja ainoa johtolanka on puoliksi imeskelty Skittles-karamelli
(jollaisia Dawn-äiti ei koskaan osta).
Poliisi Bob Sparkes joukkoineen etsii Bellaa ja tämän
sieppaajaa yhä turhautuneempana. Suloisen pikkutytön on saattanut siepata yhtä
hyvin pedofiili kuin ihminen, joka ei ole pystynyt saamaan omaa lasta. Tyttö
voi yhtä hyvin olla jo kuollut kuin jonkun hoivissa hyvissä voimissa.
Viimein löydetään todisteita, jotka viittaavat selkeästi
yhteen henkilöön: kuljetusfirman kuskiin Glen Tayloriin. Hän oli kyseisenä
päivänä lähellä Bellan kotia, hänen käyttämästään autosta löytyy Skittles-karamellin
käärepaperia ja oikeanlaista kissankarvasta – ja mikä raskauttavinta – hän on
internetin lapsipornosivujen suurkuluttaja. Oikeus kuitenkin katsoo todisteet
riittämättömiksi. Glen vapautetaan ja hänelle maksetaan suuret
vahingonkorvaukset.
Kaiken aikaa Glenin vierellä seisoo hänen hiljainen ja
huomaamaton vaimonsa Jean. Nainen vakuuttaa järkähtämättä uskovansa miehensä
syyttömyyteen, mutta mitä hän oikeasti ajattelee? Luvuissa, joissa päästään Jeanin
ajatuksiin, syntyy vaikutelma, että jotain salattavaa on. Glenillä on
”höpsötyksensä”, joista Jean ei halua tietää yhtään enempää, mutta piiloteltavaa
on hänellä itselläänkin. Päällepäsmäri-Glen ei suinkaan pysty kaikkia vaimonsa
tekoja ja ajatuksia valvomaan ja määräämään.
Minulla on Bellan
kuvia sanomalehdistä ja hienoja värikuvia aikakauslehdistä. Päätin etten liimaa
häntä leikekirjoihin, koska hän on todellinen ja ainutlaatuinen ja toivon, että
jonain päivänä tapaan hänet. Kun hän tulee kotiin.
Leski on
psykologinen trilleri, jossa kaikki jännitys rakentuu lukijan päässä. Raakuuksia
ei kuvata missään vaiheessa. Kertojina vuorottelevat leski Jean Taylor, poliisi
Bob Sparkes, Bella-tyttösen äiti Dawn Elliott ja toimittaja Kate Waters, mutta
yksi puheenvuoro on myös Glen Taylorilta.
Henkilöistä Jean on kiinnostavin, eräänlainen epäluotettava
todistaja. Tavallaan hän tietää asioista, mutta sulkee päättäväisesti silmänsä,
korvansa ja ajatuksensa totuudelta viimeiseen asti. Myös sureva äiti Dawn saa
vähitellen ulottuvuuksia. Tietenkin hän tekee kaikkensa saadakseen lapsensa
takaisin, mutta rakastaakohan hän julkisuutta hieman liikaa?
Fiona Barton (s. 1957) on työskennellyt pitkään toimittajana
ja uutispäällikkönä Ison-Britannian suurimmissa sanomalehdissä. Nykyisin hän
toimii kouluttajana. Esikoisromaani Leski
syntyi toimittajantyön aikana heränneestä mielenkiinnosta: mitä tuntee
syytettynä olevan miehen vaimo?
Suurissa
oikeudenkäynneissä – kun rikos on ollut niin kuohuttavan kauhea, että on
päässyt uutisotsikkoihin – olen huomannut tarkkailevani syytetyn aitioon
joutuneen miehen vaimoa ja miettiväni, mitä hän on todella tiennyt tai
suostunut tietämään…
Halusin tietää, minun oli pakko tietää,
kuinka tämä suhtautuu ajatukseen, että aviomies, hänen itse valitsemansa mies,
saattaa olla hirviö.
Taustansa vuoksi Barton pystyy kuvaamaan lehtien välistä
häikäilemätöntä kilpailua kohu-uutisista ja yksinoikeuksista haastatteluihin. Säälimätön
ahdistelu kohdistuu niin syytettyyn kuin tämän omaisiin ja luhistaa täysin
näiden normaalin elämän – joskus mielenterveydenkin. Leski on monipuolinen ja uskottava trilleri ja oikeussalidraama,
joten Bartonin syksyllä ilmestyväksi ilmoitettua uutta romaania jää odottamaan
kiinnostuneena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti