JACKSON, SHIRLEY: Linna on aina ollut kotimme

Kustantaja: Fabriikki Kustannus

Alkuteos: We Have Always Lived in the Castle

Suomennos: Laura Vesanto

Kirjan kertoja on kahdeksantoistavuotias Mary Katherine Blackwood eli Merricat. Hän asuu Blackwoodien talossa yhdessä vanhemman sisarensa Constancen, setänsä Julianin ja Jonas-kissan kanssa – ”laskemassa rahojaan”, sanovat kyläläiset. Muut perheenjäsenet ovat kuolleet vuosia aiemmin, ja tapaukseen on liittynyt jotain hämärää. Miksiköhän kylän lapset rallattavat:

Hei Merricat, kysyi Connie, voinko teetä sulle tuoda?

Voi ei, vastasi Merricat, en myrkkyä tahdo juoda.

Kuule, Merricat, sanoi Connie, on aika mennä nukkumaan.

Syvälle, syvälle alle mullan hautuumaan!

Myös kylän aikuisväestö suhtautuu Blackwoodeihin avoimen vihamielisesti. Ainoastaan Merricat uskaltautuu enää kylälle tekemään ostoksia ja lainaamaan kirjastosta kirjoja. Connie piileskelee tilan lukittujen porttien takana ja keskittyy intohimoisesti puutarhan hoitamiseen sekä ruuanlaittoon. Pyörätuoliin joutunut hieman hassahtava Julian-setä taas kirjoittaa loputonta muistelmaa muut Blackwoodit surmanneesta tapahtumasta. Kolmikon elämä on heidän omasta mielestään verkkaisuudessaan hyvää.

Merricat yrittää omalla lapsellisella tavallaan varmistaa, että elämä jatkuisi muuttumattomana. Hän kätkee aarteita pitkin tiluksia ja etsii sopivia turvasanoja, jotka säilyttäisivät voimansa pitkään. Kiperässä tilanteessa hän torjuu pahaa rikkomalla esineitä. Sitten eräänä päivänä taloon saapuu mies, Charles-serkku.

Connie suhtautuu serkkuun oudon myötämielisesti. Charles saa hänet yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että eristäytyminen linnaan on epätervettä, että Julian-setä kuuluisi hoitolaitokseen ja Merricat – niin, minne? Marricat ei ole hämättävissä: Charles on ainoastaan rahan perässä. Jokaista Merricatille ja Connielle rakasta perintökalua ja muistoa hän katselee myyntihinta silmissään. Charlie on saatava lähtemään, mutta nyt ei auta edes ison peilin rikkominen. Mikä neuvoksi?

Linna on aina ollut kotimme on viehättävällä tavalla vanhanaikainen goottiromaani. On vanha linna, on kauniita linnanneitoja, on eksentrisiä hahmoja. On myös erilaisuuden pelkoa ja joukkohysteriaa. Huhujen perusteella ihmiset tekevät tulkintoja, jotka vähitellen muuttuvat järkähtämättömäksi totuudeksi. Syntyy kateutta ja vihamielisyyttä. Ei tarvita kuin pieni kipinä, niin tuhoamisvimma pääsee valloilleen ja ihmiset tekevät tekoja, joita myöhemmin syvästi katuvat ja joita yrittävät sovittaa. Vastapainoksi kirja kuvaa myös kiintymystä ja rakkautta, pyyteetöntä ystävyyttä.

Merricatin unelma on aina ollut päästä perheineen kuuhun. Siellä toteutuisivat kaikki toiveet ja elämä olisi sopusointuista. Vai voisiko rauha löytyä kotonakin?

… illallisen jälkeen olisi ilta ja me istuisimme yhdessä keittiön lämmössä ja talo vartioisi meitä eikä ulkopuolelle näkyisi meistä valonpilkahdustakaan.

Yhdysvaltalainen kirjailija Shirley Jackson (1916-1965) oli tunnettu ja tunteita herättävä kirjailija jo elinaikanaan. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on kauhuromaani The Haunting of Hill House, josta on tehty useita elokuvasovituksia. Myös romaanista We Have Always Lived in the Castle on tekeillä elokuva. Vuonna 2007 Yhdysvalloissa perustettiin Shirley Jacksonin nimeä kantava palkinto, joka myönnetään ”ansioituneille psykologista jännitystä ja kauhua hyödyntäville teoksille”.