Kustantaja:
Gummerus 2018
Alkuteos: I
see you
Suomennos: Päivi Pouttu-Delère
Lontoolainen Zoe Walker noudattaa joka arkipäivä samoja
rutiineja. Hän kulkee aina samaa reittiä juna-asemalle, antaa aina lantin
katusoittajalle, nousee aina junan ensimmäiseen vaunuun, yrittää aina päästä
suosikkipaikalleen istumaan. Vaihtaa metroon, kulkee aina samaa reittiä työpaikalle.
Pukeutuminenkin on paljolti samanlaista päivästä toiseen.
Rutiini tuntuu sinusta rauhoittavalta. Se on
tuttu ja turvallinen.
Rutiini tuo sinulle turvallisen olon.
Rutiini tappaa sinut.
Eräänä päivänä Zoe silmäilee puolihuolimattomasti sanomalehteä
kotimatkansa aikana ja sydän miltei pysähtyy. Seksilinjojen ja
seuralaispalveluiden mainosten joukossa on hänen oma kuvansa. Rakeinen ja
huonolaatuinen kylläkin, mutta Zoen silmin aivan tunnistettava. Perheenjäsenet
ja ystävät eivät suostu yhtäläisyyttä näkemään.
Zoe on ensin vain ihmeissään, mutta säikähtää kohta. Nainen,
jonka kuvan hän on löytänyt aiemmasta lehdestä ja täsmälleen samanlaisesta
mainoksesta, on löydetty murhattuna. Mitä oikein on tekeillä? Onko Zoe
vaarassa?
Sitä luulee tapaavansa jonkun sattumalta. Voit kuvitella, että joku nyt
vain sattui pitelemään ovea auki juuri sinulle, että hän poimi huivisi maasta
vahingossa tai ettei hänellä ollut mitään käsitystä siitä, että kävelisit sitä
kautta.
Ehkä niin olikin, ehkä ei.
Zoen kertomus limittyy poliisikonstaapeli Kelly Swiftin
kertomukseen. Kelly on erotettu rikospoliisista virkavirheen takia ja määrätty
määräaikaisesti työskentelemään maanalaisen taskuvarkausryhmässä. Eräs
varkaustapaus linkittää lopulta hänet Zoeen ja seuralaispalvelumainoksiin. Omista
henkilökohtaisista syistään Kelly paneutuu asiaan koko sydämestään.
Juoni on taitavasti rakennettu. Zoen pakokauhu kasvaa koko
ajan ja tarttuu lukijaankin. Tuleeko joku tungoksessa liian lähelle? Katsooko
joku junassa liian pitkään ja liian usein? Seuraako joku tunnelissa tai
hiljaisella katuosuudella?
Voisin
olla muutakin kuin parittaja. Voisin auttaa asiakkaitani toteuttamaan himoja,
jotka ovat ihmisessä niin syvällä, että niiden olemassaoloa tuskin
tunnustetaan. Kuka meistä voi rehellisesti väittää, ettei ole koskaan
kuvitellut, miltä tuntuisi satuttaa jotakuta? Miltä tuntuisi mennä pidemmälle
kuin on soveliasta ja tuntea toisen pakottamisen aiheuttama tunnekuohu?
Kuka
meistä ei tarttuisi tilaisuuteen, jos se ojennettaisiin meille?
Tilaisuuteen tappaa joku?
Monesta henkilöstä paljastuu kertomuksen edetessä
epäilyttäviä piirteitä, joten ehdokkaita syylliseksi kyllä löytyy.
Loppuratkaisu on yllätys, vaikka ajatusten laitamilla on puolittainen epäilys
jossain vaiheessa häilähtänytkin. Jotenkin jää paha mieli: millaisia ovat nämä
ihmiset, jotka pystyvät näin sydämettömiin tekoihin läheisiään kohtaan?
Kirjan lukeminen saa myös mietiskelemään omia tapojaan ja
omaa turvallisuuttaan. Mitä tietoja minusta löytyy Facebookissa? Pitäisikö
minun tiukentaa yksityisyysasetuksiani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti