Kustantaja:
Johnny Kniga 2018
Alkuteos:
Vinegar Girl
Suomennos: Tarja Lipponen
Yhdysvaltalainen kirjailija Anne Tyler (s. 1941) kertoo inhoavansa
William Shakespearen näytelmien juonia ja erityisesti Kuinka äkäpussi kesytetään - komedian tapaa tehdä viihdettä naisen
halventamisesta ja alistamisesta. Niinpä Tyler halusi tehdä tästä
nimenomaisesta näytelmästä oman proosamuotoisen versionsa, kun kustantaja pyysi
häntä mukaan Shakespeare-sarjaan, jossa kahdeksan tunnettua kirjailijaa kirjoittaa
omat tulkintansa Shakespearen keskeisistä näytelmistä. Tuloksena on lyhyt ja
kepeä kirja, jonka kirjoittaminen kuulemma oli Tylerille ”ihan namia”.
Baltimoressa asuva Kate Battista on 29-vuotias
lastentarhanopettajan apulainen. Mikään unelmatyö tämä ei hänelle ole, vaan
vain jotain mihin tarttua, kun opiskelu yliopistossa katkeaa. Taisi olla tyhmää
sanoa kasvitieteen professorille, että tämän selitys yhteyttämisestä oli
”puolittain perseestä”…
Kate ei piittaa lapsista. Kurinpitoon hänellä ei ole halua
eikä auktoriteettiakaan. Sosiaaliset taidot puuttuvat myös; Kate töksäyttelee
mielipiteensä niin lapsille kuin heidän vanhemmilleen suoraan ja viljellen
turhankin mustaa huumoria. Puhuttelut johtajan luona vain hämmentävät, kun ei
ymmärrä mikä on mennyt vikaan.
”Tarkoitan, että sinun on kehitettävä sosiaalisia taitojasi. Saatava
avuksesi melkoisesti tahdikkuutta, melkoisesti itsehillintää, melkoisesti
diplomatiaa.”
”Okei.”
”Mahdatko sinä edes ymmärtää, mistä puhun?”…
… Tahdikkuutta,
itsehillintää, diplomatiaa. Mitä eroa tahdikkuudella ja diplomatialla oli? Ehkä
tahdikkuus viittasi asioiden sanomiseen kohteliaasti, kun taas diplomatia
tarkoitti, ettei mitään sanottu ääneen. Mutta eikö itsehillintä silloin
kattanut myös diplomatian? Eikö itsehillintä oikeastaan kattanut kaikki kolme?
Koko suku on huolissaan: Katesta on tulossa vanhapiika! Kate
on pitkä, romuluinen ja kömpelö, mutta pahinta on hänen äkeytensä ja
kärsimättömyytensä. Isä on tähän asti kuitenkin ollut melko tyytyväinen. Hän on
saanut paneutua autoimmuniteettisairauksien tutkimiseen ja viipyä yömyöhäiseen
laboratoriossaan hiiriensä parissa, kun Kate on hoitanut kodin. Yksi Katen tärkeimmistä
tehtävistä on ollut pitää silmällä 15-vuotiasta pikkusiskoa Pupua, jonka päähän
ei mahdu juuri muuta kuin pojat ja ulkonäkö.
Eräänä päivänä isä alkaa kuitenkin käyttäytyä kummallisesti.
Miksi hän raahaa joka paikkaan mukanaan tutkimusassistenttiaan, puolalaista
Pjootor Tserbakovia (Pjotr Štšerbakovia)? Miksi isä on mielin kielin ja
kehuskelee Katea taidoista, joita tällä ei ole?
Kyllähän isän suunnitelma lopulta selviää Katellekin. Pjotr
on oikea unelma-assistentti, mutta hänen viisuminsa on pian menossa umpeen.
Auttaa voisi Pjotrin statuksen muuttaminen muotoon ”naimisissa amerikkalaisen
kanssa”. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: isä saisi pitää assistenttinsa ja
Katen pelastuisi vanhanpiian osasta. Miksiköhän Katea suututtaa?
”Haloo!” hän halusi sanoa heille. ”Eikö minulla
teidän mielestänne ole tämän enempää arvoa? Minun ei pitäisi joutua käymään
tällaista läpi! Ansaitsen kokea oikean romanssin, kohdata jonkun joka rakastaa
minua minun itseni takia ja pitää minua aarteenaan. Jonkun, joka hukuttaa minut
kukkasiin ja runoihin ja unisieppareihin.”
Äkäpussi on kevyt
ja hauska kirja. Ihmiset sanailevat reippaasti ja tapahtumat saavuttavat
absurdeja mittasuhteita. Erityisen mieleenpainuva on kuvaus Katen ja Pjotrin
vauhdikkaista häistä. Henkilöhahmot ovat eloisia: nyreä ja samalla
alemmuudentuntoinen Kate, hassusti puhuva simpanssimainen Pjotr, hupsu Pupu
oikkuineen, tilanteessa kuin tilanteessa hermonsa ja käytöstapansa säilyttävä
Thelma-täti.
Hyvin Äkäpussista
löytyvät Shakespearen näytelmän keskeiset henkilöt ja tapahtumat, vaikka siinä ollaankin
tanakasti nykyajassa ja nykyajan aatemaailmassa. Moderni Kate pysyy itsenäisenä
avioiduttuaankin eikä hänen tarvitse vieläkään opetella laittamaan ruokaa.
On hauskaa odotella sarjan muita Shakespeare-tulkintoja. Jo
syksyllä 2018 ilmestyy Jo Nesbøn versio Macbethistä, mielenkiintoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti