LEINONEN, TARJA: Koti koivun alla

Kustantaja: Karisto 2018

Koti koivun alla -romaani sijoittuu Kainuuseen, jossa kulttuurituottaja Tarja Leinonen (s. 1966) on kasvuvuotensa viettänyt ja nuoruuden myllerrykset kokenut. Hänelle ovat tuttuja alueen ihmiset, murre ja elämänkatsomukset. Ajankohta romaanissa lienee 1970-luvun loppupuolella.

Purolan Seija on kuusilapsisen lestadiolaisperheen 16-vuotias esikoinen. Jo vuosia hän on kieltäytynyt osallistumasta Rauhanyhdistyksen tilaisuuksiin ja sen sijaan tupakoinut, käynyt tansseissa, meikannut, lukenut Angelika-romaaneja ja kuunnellut maailmallista musiikkia. Ja nyt hän on raskaana.

Lapsuuden lasinkirkas ja köydenvahvuinen usko on auttamatta karannut ja hiutunut ohueksi naruksi ja jo lähes katkennut, eikä hän osaa tuntea syyllisyyttä tekemisistään niin paljon, että lähtisi parannuksen tekoon.

Perheen isä on vahvasti uskossa ja löytää kotona usein loukkaantumisen aihetta, vaikka muut häntä miten hyysäisivät ja mairittelisivat. Harvemmin isä soimaa sanallisesti, mutta pelkkä murjotus ja vetäytyminen riittävät. Seijan raskaudesta ei hänelle uskalleta hiiskahtaakaan niin kauan kuin salaaminen vain on mahdollista. Huumorintajuinen ja lämminsydäminen äiti sen sijaan on alusta alkaen lapsensa tukena.

Talon ahtauden vuoksi Seija on saanut asustaa kesän pihakoivun alle sijoitetussa asuntovaunussa. Siellä hänen on helppo pakoilla ja vältellä isää ja puuhailla omia asioita. Sinne hän pakenee kyläläisten tutkivia katseita ja uteluita. Sinne tuodaan myös iloluontoisten enojen yllätyslahja – televisio. Sekin on asia, joka pitää salata isältä…

- Tuon takia sinut siirretään saatanan valtakuntaan, isä sanoo äidille.

 Seija katsoo isäänsä ja tietää, että tuo tarkoittaa häntä eikä televisiota.

Seijan kasvua aikuisuuteen kirja kuvaa kauniisti. Seija on pikemminkin haaveellinen runotyttö kuin käytännön ihminen, mutta lapsensa hän aikoo synnyttää. Päätöstä ei muuta se, ettei lapsen isästä näytä olevan vastuunjakajaksi. Hannu haluaa viettää huoletonta poikamieselämää ja ajella valkoisella Chevroletillaan nätti tyttö vierellään. Suuren talon poikana mies olisi kyllä mieluinen sulhanen jopa Seijan isälle.

Koti koivun alla on sympaattinen. Mitään ihmeellistä ei tapahdu, vaan eletään suuren lapsiperheen arkielämää. Sekä isä että äiti käyvät ansiotyössä, isä välillä rakennustöissä Kostamuksessakin. Kotityöt hoidetaan porukalla. Tytöt on jo pienestä opetettu taloustöitä tekemään ja heiltä onnistuvat niin sämpylät ja pullat kuin perunapellon multaamisetkin. Pojille suodaan hieman enemmän vapautta.

Kirjan alussa hämmästelee hieman teinityttömäistä tunnelmaa, kunnes tajuaa, että asioita todella seurataan nuoren naisen näkökulmasta. Sisarusten yhteiselo sisältää humoristisia piirteitä, kun asiat tiedetään tarkkaan ja niistä puhutaan suoraan. Toki Seijalla on ystäviä ja auttajia perheen ulkopuoleltakin, mihin äiti suhtautuu hieman nuivasti, koska nämä eivät ole oikeassa uskossa. On myös rakas, ihana mummu, joka odottaa avosylin ja tuomitsematta tyttärentytärtään.

Uskonnollisista liikkeistä on viime vuosina ilmestynyt kotimaista kaunokirjallisuutta. Ben Kallandin romaani Vien sinut kotiin (2017) kertoo Jehovan todistajista ja Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät (2017) puolestaan helluntailiikkeestä. Lestadiolaisuudesta Pauliina Rauhala on kirjoittanut romaanit Taivaslaulu (2013) ja Synninkantajat (2018). Missään liikkeessä ei katsota hyvällä siirtymistä toisen lipun alle. Koti koivun alla -romaanissakin Seijan ystävätär Anni aiheuttaa melkoisen järkytyksen liittymällä helluntaikirkkolaisiin.