ARIKAWA, HIRO: Matkakissan muistelmat

Kustantaja: S & S 2019

Alkuteos: Tabineko Ripouto

Suomennos: Raisa Porrasmaa

Kulkukissa, uhmakas ja itsetietoinen kolli, alkaa pitää erään hopeanvärisen pakettiauton konepeltiä nukkumapaikkanaan. Auton omistaja, Satoru-niminen nuorimies, ei hermostu tassunjäljistä vaan alkaa ruokkia kissaa tunnollisesti joka päivä. Vastineeksi hän saa hetkisen rapsuttaa leuanalustaa.

Eräänä yönä kulkuria tönäisee auto. Toinen takajalka murtuu, mutta ei hätää: uskollinen Satoru hoitelee Nanaksi nimeämänsä kissan taas terveeksi (Nana tarkoittaa japanin kielessä numeroa seitsemän ja viittaa kollin hännän malliin). Parissa kuukaudessa mies ja kissa ovat tottuneet toisiinsa siinä määrin, että kulkuri suostuu muuntautumaan kotikissaksi.

Viiden hyvän vuoden jälkeen Satoru ilmoittaa odottamatta, että olosuhteet ovat muuttuneet. Hän ei voi enää pitää Nanaa luonaan, mutta tulee tietenkin hankkimaan tälle hyvän ja rakastavan uuden kodin. Ensin käännytään Satorun lapsuudenystävän Kōsuken puoleen. Satorun rakas Hachi-kissa oli poikien yhteinen lemmikki, sillä Kōsuke ei isänsä vastustuksen vuoksi voinut saada omaa. Nyt isän auktoriteetti ei enää pure, mutta entä vaimon? Lopputulos: Nana palaa kotiin Satorun kanssa.

Seuraavaksi Satoru ajaa pitkän matkan yläkouluaikaisen ystävänsä Yoshiminen luo. Karu Yoshimine ei sen paremmin rakasta kuin inhoakaan kissoja tai muita lemmikkieläimiä. Tärkeintä hänen kannaltaan kissassa on sen taito pyydystää maatilaa kiusaavia jyrsijöitä. Juro ulkokuori saattaa kyllä kätkeä lempeän sisimmän, sillä vasta äskettäin Yoshimine on pelastanut pienen kissanpennun tien viereltä. Nyt pentu tuntuu puolustavan reviiriään yllättävän ärhäkästi ja määrätietoisesti. Lopputulos: Satoru ja Nana ajavat yhdessä pitkän matkan takaisin kotiin.

Vielä Satoru yrittää onneaan lukioaikaisten ystäviensä Sugin ja Chikakon luona. Pariskunta on avannut majatalon, jonne niin kissan- kuin koiranomistajatkin ovat tervetulleita lemmikkeineen. Omasta takaa avioparilla on koira ja kissa, joista koira saa raivokohtauksen joka kerta Nanan nähdessään, vaikka muuten suhtautuu majatalossa asuviin lemmikkeihin sopuisasti. Olisikohan syynä Sugi-isännän oudon kireä suhtautuminen Satoruun? Lopputulos: Nana ja Satoru palaavat kotiin yhdessä.

Nyt Satoru on tehnyt lopullisen päätöksen. Hän muuttaa Nanan kanssa asumaan tätinsä Norikon luo Hokkaidon saarelle, kauniin luonnon äärelle. Elämänsä loppuun saakka Nana saa olla Satorun kissa.

Minun muistelmani päättyvät pian.

   Se ei ole lainkaan surullista.

   Samalla kun käymme läpi matkamuistojamme, valmistaudumme uudelle taipaleelle.

   Muistaen edellä menneitä.

   Ja heitä, jotka tulevat perässä.

   Horisontissa kohtaamme vielä joskus kaikki rakkaamme.

Matkakissan muistelmat on taidokkaasti rakennettu. Satorun elämästä paljastuu aina hieman lisää, kun hän vierailee vuorollaan kunkin vanhan ystävänsä luona. Monet muistot ovat surullisia. Nenäliinaa tarvitaan ehkä myös kertomuksen lopussa, kun lisää salaisuuksia paljastuu. Kaunis ja liikuttava kertomus miehen ja kissan kumppanuudesta.