ADOLFSSON, MARIA: Harha-askel

Kustantaja: Tammi 2019

Alkuteos: Felsteg

Suomennos: Sirkka-Liisa Sjöblom

Harha-askel-teoksen tapahtumapaikka Doggerland oli oikeasti olemassa vielä noin 6000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, mutta jäi sitten veden alle ehkä valtavan tsunamin seurauksena. Maria Adolfsson herättää saarivaltion uudestaan eloon ja luo jokaiselle alueen saarelle omat erityispiirteensä, puhetapansa, ihmistyyppinsä ja sääilmiönsä. Kirjan sisäkannessa oleva kartta näyttää saariryhmän sijainnin ja saaret kaupunkeineen.

Karen Eiken Hornby on asunut useita vuosia muualla, mutta palannut nyt kotiseudulleen ja saanut komisarion toimen Doggerlandin rikospoliisissa. Kaikki eivät ota Karenin nimitystä hyvin vastaan, vaan joko kateuttaan tai yleensä naisvihamielisinä piikittelevät häntä ja halventavat hänen ammattitaitoaan. Erityisen inhottava on lähin esimies Jounas Smeed. Miten ihmeessä Karen haksahtaa juuri häneen suuren osterijuhlan eli oistran pyörteissä? Ehkä oistran itsensä vaikutuksesta?

    Onpa tunnelma kuinka lämmin ja riehakas tahansa, juopottelu, tappelut ja erinäiset ruokamyrkytykset kuuluvat oistrassa perinteisesti asiaan…

   - Rikoskomisario Eiken, mitä kaikkea sinä oikein syöt suihisi?

   Hitaasti Karen oli kääntynyt pomonsa puoleen ja virnistänyt.

   - Voi kuule Smeed, turha toivo.

Oistran jälkeinen aamu synkistyy krapulan ohella vielä lisää, kun käy ilmi että Karenin lähinaapuri on murhattu. Eikä lähinaapuri ole kuka tahansa, vaan Jounas Smeedin entinen vaimo. Karen joutuu ottamaan vastuun murhatutkimuksista. Se voisi olla näytön paikka, mutta päivät kuluvat ilman läpimurtoa. Murhattu nainen on ollut riidoissa miltei kaikkien kanssa, joten syy voisi löytyä henkilökohtaisista suhteista. Monet ovat varmoja, että syyllinen on itse teosta yllätetty murtovaras. Karen kuitenkin uskoo murhan liittyvän jotenkin neljänkymmenen vuoden takaiseen hippiyhteisöön, jossa murhattu nainenkin on lapsena elänyt.

Kirjan loppuratkaisu on varsin yllätyksellinen ja yhdistää toisiaan nokittelevat poliisitkin ainakin hetkeksi samalle puolelle. Väkivallalla ei mässätä eikä kuvata ruumiita turhan tarkkaan, vaan keskitytään selvittämään murhan johtaneita syitä. Kiehtovinta kirjassa on ympäristön kuvaus. Miltei haistaa suolantuoksun tuulessa, näkee meren värit ja kuulee ihmisten puhuvan doggeria.

Harha-askel on mielenkiintoinen esikoisdekkari. Hieman sitä olisi kenties voinut tiivistää, nyt pitkä tapaukseton jakso alkoi horjuttaa lukuintoa. Toisaalta henkilöiden välisille suhteille saa näin lisää tilaa. Monilla on salaisuuksia, joita ei halua toisten tietoon – näin Karenillakin. Keskeisten hahmojen lisäksi tutustuu myös joihinkin mielenkiintoisiin tyyppeihin. On Karenin värikäs tanskalaissyntyinen ystävätär, pultsariksi vajonnut tunnettu kitaristi, riitelevien erovanhempien kovapintaista näyttelevä tytär – ja Jounas Smeed. Kaikki nämä toivottavasti esiintyvät Adolfssonin Doggerland-sarjan jatko-osissakin.