VANHATALO, PAULIINA: Tuulesta temmattu elämä

Kustantaja: Tammi 2019

Titi on vanhoillislestadiolaisen perheen tytär, viidenneksi vanhin kolmestatoista lapsesta. Jostain syystä hän kaiken aikaa tuntee olevansa jotenkin turha, lapsi jota ilman perhe hyvin tulisi toimeen. Hirvittävän syntinenkin hän kuvittelee olevansa ja anteeksiannon ulottumattomissa. Siksi hämmästyy melkoisesti, kun Titin seuraavaksi tapaa teatteriporukoissa. Teatterihan ei lestadiolaisuuden sallimiin asioihin kuulu eikä sulkeutunut ja estoinen Titi vaikuta sopivalta ammattiin, jossa pitää repiä sisimmästään suuria tunteita.

Titille juuri suuret tunteet olivat vaikeimpia, mutta hän oppi koko ajan lisää. Jos tarvittiin surua, hän hikoili itsensä rennoksi, laajensi nielunsa ja hengitti silmiensä läpi kunnes itki. Tai jos piti innostua, hän suoristi ryhtinsä ja työnsi rintaa eteenpäin, lepatti sormilla ja varpailla ja kiihdytti hengitystään. Ilo kohotti ylöspäin ja kutitti nenää, usein sen ajatteleminen riitti. Epätoivoonkaan ei tarvittu paljon, pelkkä kurkun kuristus, kipu ja paino rintakehässä.

Ilmo puolestaan on näyttelijä-ohjaaja Riitan poika, joka saa kuulla isänsä henkilöllisyyden vasta kahdeksantoista vuotta täytettyään. Hän on kiltti ja omatoiminen lapsi, joka pitää huolta myös yksitoista vuotta nuoremmasta veljestään Niklaksesta, kun tämän isä on lähtenyt toisen matkaan ja Riitta työn touhussa (tai juopottelemassa). Toisaalta Ilmo on valinnut vapaa-ajan harrastuksekseen hieman vaarallisen lajin, vapaasukelluksen jonka aikana henkeä pidätetään mahdollisimman pitkään.

Ilmon rakastuminen ja muutto pois kotoa jättää katkeroituneen pikku-Niklaksen oman onnensa nojaan. Ilmossa itsessään puolestaan paljastuu tässä vaiheessa vakava puute: hän ei osaa käsitellä rahaa. Velkakierre johtaa lopulta luottotietojen menettämiseen ja velkojen ulosottoon. Tyttöystäväkin kyllästyy ja Ilmo joutuu palaamaan kotiin äidin luo. Siellä hän tapaa Titin, jonka Riitta on väliaikaisesti majoittanut luokseen teatteriroolin hiomista varten. Yllättäen nuoret pystyvät auttamaan toisiaan. Pikkutarkka Titi laittaa Ilmon paperit järjestykseen ja patistaa velkaneuvontaan ja Ilmo pakottaa anorektisen Titin syömään.

Kirjassa seulotaan säröytyneitä tai vinoutuneita ihmissuhteita puolin ja toisin. Isät: Ilmon vastuuta välttelevä isä, joka yrittää vain hyötyä aikuisesta pojastaan / Titin arkikuvioista vetäytyvä isä. Äidit: Ilmon äiti, joka ei osaa eikä jaksa olla lastensa tukena / Titin monien raskauksien uuvuttama kiireinen äiti. Sisarukset: Niklaksen kauna Ilmoa kohtaan / Titin vieraantuminen vanhimmasta siskostaan. Ystävät: Ilmo ilman läheistä ystävää / Titillä Oona-ystävä, joka suojelee häntä kunnes rakastuu. Rakkaus: monen kohdalla rakastuminen väärään henkilöön tai rakkauden torjuminen koska ei tunne itseään sen arvoiseksi. 

  

Tuulesta temmattu elämä -romaani liikkuu vapaasti menneen ja nykyhetken välillä. Lukijan tehtäväksi jää sijoittaa palaset oikeisiin kohtiin ja muodostaa kokonaiskuva. Silloin paljastuvat myös henkilöiden salaisuudet ja syyt heidän tekoihinsa. Tämä on hyvin kirjoitettu teos, jonka kuvioita kertailee ja rakentelee vielä jonkin aikaa senkin jälkeen, kun on kirjan kannet ovat jo sulkeutuneet.