GYASI, YAA: Maa ja taivas

Kustantaja: Otava 2020

Alkuteos: Trancedent Kingdom

Suomennos: Arto Schroderus

Vuonna 1989 Ghanassa syntyneen Yaa Gyasin esikoisteos Matkalla kotiin (2017) kertoi Ghanan historiasta ja Yhdysvaltoihin orjina vietyjen ihmisten ja heidän jälkeläistensä vaiheista. Gyasin toinen romaani Maa ja taivas keskittyy ghanalaistaustaisten ihmisten elämään Yhdysvalloissa. Amerikassa syntyneille nuorille Ghana on jo kaukainen ja sen tavat oudot, mutta silti edellisten polvien kotimaa vaikuttaa taustalla heihinkin.

Maa ja taivas -romaanin päähenkilö ja kertoja on Gifty.  Hänen äitinsä ja isänsä (Chin chin -mies) voittivat Green Cardin pian esikoisensa Nanan eli Buzzin syntymän jälkeen ja muuttivat Ghanasta Yhdysvaltain Alabamaan. Heidän odottamaansa paratiisia sieltä ei kuitenkaan löytynyt. Kielitaidottomina, köyhinä ja rodultaan valtaväestöstä poikkeavina he jäivät yhteisön ulkopuolelle eikä isä kestänyt sitä. Hän palasi Ghanaan ja perusti uuden perheen.

Äiti tekee yksinhuoltajana parhaansa ja keskittää kaikki toiveensa Buzziin, joka on äärettömän lahjakas pelaaja ensin amerikkalaisessa jalkapallossa ja sitten luontaisessa lajissaan koripallossa. Nivelsiteiden repeäminen johtaa nuorukaisen kuitenkin opioidien käyttöön ja siitä edelleen kovien huumeiden pariin ja kuolemaan yliannostuksen uhrina. Äiti vajoaa niin syvään masennukseen, että yksitoistavuotias Gifty joutuu joksikin aikaa tätinsä hoiviin Ghanaan. Kaikesta tästä jää hänen sieluunsa syvä jälki.

Myöhemmin lahjakas ja kunnianhimoinen Gifty pääsee Stanfordin huippuyliopistoon opiskelemaan. Oppiaineekseen hän valitsee neurotieteen selvittääkseen, voiko pakonomaiseksi muuttuneeseen mielihyvän tavoitteluun jotenkin vaikuttaa ja voiko itsehillintää kasvattaa lääketieteen keinoin. Toisaalta hän koettaa löytää aivoista sen osan, joka säätelee masennusta. Taustat tuntien Giftyn mielenkiinnon kohteet eivät juuri ihmetytä.

On samantekevää, kuinka monta kuvaa katson huumeriippuvaisista, reikäisistä, emmentalmaisista, näivettyneistä aivoista. On samantekevää, kuinka monta kertaa katson sinisen valon vilkkumista hiirenaivojen läpi ja panen merkille sen aiheuttamat muutokset käyttäytymisessä, samantekevää, että tiedän, kuinka monta vuotta vaikeaa, vaivalloista tieteellistä työtä on tehty ennen kuin noihin pieniin muutoksiin on päästy, koska ajattelen silti, silti: Miksi Nana ei lopettanut? Miksi hän ei parantunut meidän tähtemme? Minun tähteni?

Äidin masennus uusiutuu ja seurakunta lähettää hänet Alabamasta Giftyn hoiviin Stanfordiin. Apaattinen äiti viettää päivät pitkät sängyssä seinään päin kääntyneenä, puhumatta ja lähes syömättä. Muutamat lupaavat tuokiot, jolloin äiti innostuu tekemään kotitöitä ja moittimaan tytärtään, menevät pian ohi. Vetäytyvä ja taustaansa peittelevä Gifty yrittää selvitä kaikesta yksin.

Rasismi nousee kirjassa esiin lähinnä mainintoina. Isokokoiseen mustaan mieheen suhtaudutaan pelokkaasti ja kaupassa häntä epäillään toistuvasti näpistyksistä ilman mitään syytä. Joukkuepelissä värilliselle pelaajalle huudellaan törkeyksiä, vaikka hän olisi kentän paras. Seurakuntalaisten puheissa ei ole kristillisyyden häivääkään ”heikäläisistä” puhuttaessa.

Oliko maailmassa paikkoja, missä naapurit olisivat tervehtineet eivätkä kääntyneet pois? Paikkoja, missä luokkatoverit eivät olisi pilkanneet nimeäni - sanoneet minua hiileksi, apinaksi, pahemmaksikin?

Uskonto ja uskonnollisuus on kirjassa suuressa roolissa. Äiti käy masennuskausiaan lukuun ottamatta säännöllisesti helluntailiikkeen kirkossa, tekee paljon vapaaehtoistyötä ja uskoo rukoukseen voimaan – onhan pitkään turhaan odotettu Nana-esikoinenkin saanut alkunsa paaston ja rukouksen ansiosta.

Lapsena myös Gifty etsii uskoa ja osoittaa naiivit päiväkirjamerkintänsäkin Jumalalle. Halu olla pelastunut ja synnitön rohkaisee häntä nuorena astumaan alttarille siunattavaksi ja pääsemään mukaan joukkohurmokseen, mutta kokemusten karttuessa kriittisyys kirkkoa kohtaan kasvaa ja usko rapistuu. Silti hän kokee jonkinlaista pyhän läsnäoloa laboratoriossa hiirien parissa työskennellessään.

… maan päällä kaikki on eräänlaisessa pyhässä yhteydessä. Pyhä on hiiri. Pyhä on jyvä jonka hiiri syö. Pyhä on siemen. Pyhiä olemme me.

Gyasi on hyvä tarinankertoja. Ihmiset ja tapahtumat tulevat eläviksi kevyin ja silti tarkoin piirroin, ilman liiallista painotusta ja silti todentuntuisina. Gifty on kirjan päähenkilö, jonka kehittymistä surullisesta pienestä tytöstä aikuiseksi vastuunkantajaksi saa seurata läheltä ja jolle toivoo valoisampaa tulevaisuutta. Uskallusta luottaa ihmisiin. Uskallusta jakaa taakkansa jonkun toisen kanssa. Uskallusta rakastaa.