SHAFAK, ELIF: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa

Kustantaja: Gummerus 2021

Alkuteos: 10 Minutes 38 Seconds in this Strange World

Suomennos: Maria Erämaja

Tequila Leilan nimellä tunnettu prostituoitu on kuollut, mutta hänen tajuntansa käy silti vielä läpi elämän merkkipaaluja ja niitä tapahtumia, joiden ansiosta hän tutustui lähimpiin ystäviinsä. Tuo tila kestää täsmälleen 10 minuuttia ja 38 sekuntia.

Vaikka sydän oli lakannut sykkimästä, aivot hangoittelivat vastaan, taistelijana loppuun asti. Aivot siirtyivät korkeamman tietoisuuden tilaan, ja ne tarkkailivat ruumiin kuolemaa, vaikka eivät olleet valmiit hyväksymään omaa loppuaan. Hänen muistinsa syöksähti esiin. Innokkaana ja uutterasti se keräsi loppua kohti viilettävän elämän palasia. Hän muisti asioita, joita ei edes tiennyt voivansa muistaa, asioita, joiden oli uskonut kadonneen ikuisiksi ajoiksi. Ajasta tuli juoksevaa, ja kiihkeästi virtaavat muistikuvat tunkeutuivat toistensa lomaan, mennyt ja nykyisyys olivat erottamattomia.

Jokainen kuoleman jälkeinen minuutti tuo Leilan mieleen jonkin muiston ja siihen liittyvän maun, tuoksun tai värin. Esimerkiksi suola muistuttaa siitä, että kätilö upotti vastasyntyneen Leilan suolaan, koska tyttö ei muuten suostunut itkemään. Mullan maku taas perhekriisien vuodesta 1963, jolloin 16-vuotias Leila päätti jättää kotinsa ja paeta Istanbuliin. Viimeisten tietoisuuden sekuntien kuluessa kotitekoisen mansikkakakun vaaleanpunainen väri muistuttaa Leilan viimeisestä syntymäpäiväjuhlasta.

Leilan nimi oli oikeastaan Leyla Afifa Kamile eli kunniallinen, siveä ja täydellinen. Suuri vaatimus perheessä, joka on täynnä salaisuuksia. Kumpi isän kahdesta vaimosta on Leilan oikea äiti? Mihin on kadonnut armenialainen lääkäriperhe, joka omisti heidän asuttamansa talon? Miksi sedän yölliset teot ovat Leilan syytä? Miksi isästä tulee kiihkouskovainen?

Istanbulissa viattomuuttaan prostituoiduksi ajautunutta ja siten perheensä maineen tuhonnutta Leilaa kielletään poliisilla uhaten ottamasta enää koskaan yhteyttä kotiin. Onneksi hänen ympärilleen muodostuu vähitellen viiden uskollisen ja lojaalin ystävän piiri, hänen uusi perheensä.

Hän ei ollut koskaan sanonut ystävilleen sitä, ei ihan suoraan, mutta he olivat hänen turvaverkkonsa. Aina kun hän kompuroi tai kellahti kumoon, he olivat hänen tukenaan, he kannattelivat häntä tai pehmensivät putoamisen vaikutusta.

Leilan ystävät ovat taustoiltaan hyvin erilaisia, mutta he kaikki ovat suunnanneet Istanbuliin toivoen voivansa elää siellä omana itsenään samanmielisten ihmisten seurassa. He ovat: anatolialainen transnainen Nostalgia Nalan, kristitty somali Jameelah, libanonilaistaustainen lyhytkasvuinen Zaynab122 ja perheväkivaltaa paennut mesopotamialainen Hollywood Humeyra. Viides ystävä on Leilan lapsuudesta asti tuntema Sinan, jolla muista poiketen on perhe ja hyvä työ valtionpankissa. Leila kutsuu häntä Sabotaasiksi.

Leilan kuoleman jälkeen ystävät suunnittelevat hänelle kauniita hautajaisia, mutta byrokratia on armoton. Viranomaiset luovuttavat vainajan vain lähiomaisille ja näiden kieltäytyessä hautaavat ruumiin Istanbulin ulkopuolella sijaitsevalle Yksinäisten hautausmaalle samaan joukkoon rikollisten, huumeongelmaisten, itsemurhan tehneiden ja Välimereen hukkuneiden pakolaisten kanssa.

Leilan ystävät eivät kuitenkaan hevin luovuta. Edessä onkin romaanin aiemmasta tyylistä täysin poikkeava vauhdikas ja paikoin jopa farssimainen seikkailukertomus viisikon yrityksestä toimia ruumiinryöstäjinä. Kirjan lopussa Leilan sielu liukuu maallisesta vapautuneena uuteen olomuotoonsa.  

Naisten Turkissa kokema väheksyntä nousee kirjassa esiin monella tapaa. Esimerkiksi Leila tuntee lapsesta asti olevansa riittämätön, koska ei ole perheen palavasti toivoma poika. Hän pystyisi kohentamaan tilannettaan vain olemalla nimensä mukaisesti puhdas ja täydellinen ja solmimalla perheen järjestämän avioliiton.

Myös Leilan ystävien kertomukset valottavat naisten aseman heikkoutta. On ihmiskauppaa ja pakkoavioliittoja. On raiskauksia, joista mies selviää kuin koira veräjästä. On säädyttömyydestä epäiltyjen naisten kunniamurhia tai itsemurhaan pakottamisia. Seksityöläisellä oikeuksia on vielä vähemmän kuin naisilla yleensä, mutta moninkertainen vaara tulla murhatuksi.

Romaanin alkuosa on rakenteeltaan oivaltava ja sisällöltään painava eikä kevyehkö loppukaan himmennä kokonaisuutta. Shafak kirjoittaa sulavasti ja mukaansa tempaavasti ja vie lukijan kiehtovan ja julman Istanbulin kujille tai ihmettelemään ihmisen elämään liittyviä perinteisiä tapoja ja riittejä. Kaiken taustalla on Turkin lähihistoria 1940-luvun lopulta vuoteen 1990.

 PS. Kirjan lopussa on suomentamatta jätettyjen turkinkielisten sanojen luettelo, josta voi tarkistaa niiden merkityksen.