EKBERG, ANNA & RYDAHL, THOMAS: Merenneidon kuolema

Kustantaja: Minerva 2021

Alkuteos: Mordet på en havfrue

Suomennos: Katarina Luoma

Tanskalaiset dekkaristit ovat yhdistäneet voimansa! Anna Ekberg on pseudonyymi, jonka takana ovat kirjailijat Anders Rønnow Klarlund ja Jacob Weinreich. Heiltä on suomennettu aiemmin dekkarit Salattu nainen, Uskottu nainen ja Kadotettu nainen. Thomas Rydahl puolestaan on julkaissut dekkaritrilogian Erakko, Paossa ja Myrskyn silmä, jonka aloitusosa voitti Tanskan parhaan rikosromaanin palkinnon ja Lasiavain-palkinnon vuoden parhaasta pohjoismaisesta dekkarista.

Merenneidon kuolema -dekkari sijoittuu Kööpenhaminaan vuonna 1834 ja sen päähenkilö on nuori Hans Christian Andersen, joka on vasta aloittelemassa kirjailijanuraansa. Sponsoreidensa pettymykseksi ei kylläkään kovin menestyksekkäästi.

Isonenäisenä, pitkänä ja laihana Andersen muistuttaa lähinnä haikaraa. Hänellä ei ole ollut menestystä naismaailmassa, mutta ei ehkä haluakaan. Hän vierailee kyllä kauniin Anna-nimisen prostituoidun luona, mutta vain leikatakseen värillisestä paperista siluettikuvia. Annan Molly-siskon mielestä tämä on luonnotonta ja epäilyttävää.

Sitten Anna löytyy kuolleena kanavan saastaisesta vedestä. Hän muistuttaa merenneitoa, kun köydet, vesikasvit ja repeytyneet vaatteet ovat kietoutuneet alaruumiin ja jalkojen ympärille ja aukinaisissa hiuksissa kimmeltävät näkinkengät. Molly syyttää Andersenia murhasta ja poliisit ovat taipuvaisia uskomaan häntä. Miehelle suodaan kuitenkin kolme päivää aikaa todistaa syyttömyytensä ja etsiä sitovat todisteet siitä, että murhaaja on joku toinen.

Lukija tietää jo tässä vaiheessa enemmän kuin kirjan henkilöt, mutta on hänkin monista asioista tietämätön. Kuka on madame Krieger? Mikä syy madamella olisi murhata ja viillellä brutaalisti nuori nainen? Andersen on todella kiperässä paikassa, vaikka onnistuu lopulta vakuuttamaan Mollyn ja saamaan tämän apurikseen. Lähtökohtana heillä on vartijan taposta mestattavaksi tuomitun rankkurin toistelema värssy:

Voi minua kuninkaan virtsan uskollista palvelijaa. / Joudunko kirveen alle tekosesta, johon minulla ei ollut osaa? / Yksi neiti tynnyrissä, toinen paljussa. / Totta on, piilee piru yksityiskohdissa. / Kun punainen muuttuu valkoiseksi tunnelissa / olemme hävinneet Schneiderille ikuisessa kaksintaistelussa.

Kirjassa liikutaan Kööpenhaminan köyhillä, rähjäisillä ja saastaisilla alueilla, mutta myös kuninkaan hovissa. Onko kylmäverisellä ja samalla epätoivoisella murhaajalla yhteyksiä kuninkaallisiin? Siksikö Andersen ei saa koskaan kertoa totuutta tapahtuneesta? Tai kertoohan hän, mutta satujen muodossa. Pieni merenneito. Pieni tulitikkutyttö.

Tunnelmaltaan Merenneidon kuolema muistuttaa ruotsalaisen Niklas Natt och Dagin 1700-luvun loppuvuosien Tukholmaan sijoittuvaa dekkarisarjaa. Tummanpuhuvaa ja armotonta. Köyhien rimpuilua valtaapitävien armoilla. Satunnaisia inhimillisyyden pilkahduksia. Juoni on taiten rakennettu, vaikka onkin karmaiseva. Kirjailijoiden yhteistyö on tuottanut hyvän tuloksen.